Pitkästä aikaa täällä kirjoittelee Hanna Ruotsin maalta.
Kun heinäkuussa päätimme hääpäivästä alkoi minulla paniikki ja stressi. Kaikki piti hoitaa heti kuntoon ja joka ikiseen hommaan piti olla suunnitelma ja ratkaisu. Tiesin tämän vaiheen menevän ohi aika pian (ja tulevan takaisin tietysti myöhemmin kahta kauheampana) ja arvasin, että kun suurimmat asiat on hoidossa, niin alkaa kaikki rullaamaan omalla painollaan, enkä enää jaksa stressata sen kummempia. Niinhän siinä kävi. En vaan olisi ikinä arvannut kuinka huolettomasti sitä on nyt puolitoista kuukautta elelty!
Se vaan on ikävä tosiasia, että työ ja harrastukset vievät hyvin paljon aikaa ja tuntuu, että kotona käytettävän energian määrä tuhlaantuu lähinnä yhteisen ajan viettämiseen ja sosiaalisen elämän ylläpitämiseen. Hääsunnittelulle ei ole tullut paljoa aikaa uhrattua. Meillä pitäisi tosiaan kaikki suurimmat ja kiireisimmät asiat olla aika kunnossa ja ainoastaan hääruoan sunnittelussa/toteuttamisessa on muutama avoin muuttuja.
Se vaan on ikävä tosiasia, että työ ja harrastukset vievät hyvin paljon aikaa ja tuntuu, että kotona käytettävän energian määrä tuhlaantuu lähinnä yhteisen ajan viettämiseen ja sosiaalisen elämän ylläpitämiseen. Hääsunnittelulle ei ole tullut paljoa aikaa uhrattua. Meillä pitäisi tosiaan kaikki suurimmat ja kiireisimmät asiat olla aika kunnossa ja ainoastaan hääruoan sunnittelussa/toteuttamisessa on muutama avoin muuttuja.
Tai siis näinhän tämä olisi mennyt ideaalisessa tilanteessa, mutta toista on tosielämä.
Viime viikolla vietimme aikaa ystäväpariskuntamme kanssa ja toinen heistä on nimettynä meidän Toast Masteriksi. Kuulimme erittäin iloisia uutisia perheenlisäyksestä, mutta lasketun ajan ajankohta sai minut saman tien nostamaan kulmiani. Se osuu juuri meidän hääviikonlopulle!
Tulimme tulokseen, että hän kuitenkin yrittää hoitaa homman, koska eihän sitä voi varmaksi sanoa, että kaikki osuu samalle päivälle. Lupasimme kuitenkin hankkiä vara-TM:n ihan vain jo siksi, ettei hän kokisi paneita pyllähtää hääpaikalle, vaikka parempi puolisko puhkuu samanaikaisesti synnytyssalissa. :)
Nyt on sitten kuulunut aikas kovat raksutukset päistämme, kun olemme yrittäneet miettiä, että kenet otamme varamieheksi tai -naiseksi. Olen tässä jo suunnitellut lähettää veljeni ruotsin kielen intensiivipikakurssille johonkin, jotta saamme hänestä vara-TM:n
Niin toivottomalta tilanne tuntuu!
Seitsemän kuukautta - kyllähän siinä jo oppii sujuvan ruotsin ja pystyy jopa hieman vitsailemaankin juontojen välissä?! ;)
Noh, eiköhän me jotain keksitä! :)
Yksi isompi asia mikä meidän piti tehdä ennen joulua ja mahdollisia lumia oli vihkipaikan maakamaran tasoittaminen ja siistiminen. Teoriassa yksinkertainen ja nopea juttu onkin osoittautunut ylitsepääsemättömän hankalaksi pitkälle venyneen syksyn sadekelien takia (jotka ei oikeastaan vieläkään ole täysin ohi... en ymmärrä miten täällä voi olla syksy aina jouluun asti). Nyt kun vihdoin olemme alkaneet saamaan lieviä yhden asteen yöpakkasia niin eiköhän tuo sulho mennyt ja rikkoi sen tämän perheen ainoan ehjän polven ja nyt magneettikuvia odotellessa ja kepeillä konkatessa ei hänestä kovin paljon ole hyötyä kaivinkoneiden sun muiden käyttämisessä.
Tai kaitpa hän pystyisi niitä ajelemaan, mutta milläs ilveellä hänet saadaan sinne ylös?
Ei kait auta kun alkaa itse opettelemaan. Kaikkeen sitä joutuu! :D
Voi ei, onpa teillä ollut epäonnea matkassa! Nyt täytyy toivoa, että asiat sujuvat tästä eteenpäin paremmalla menestyksellä. :)
VastaaPoistaEiköhän se tästä! Ne tuppaa tulemaan kaikki kerrallaan! :)
Poista