Hääpäivä - kenkäleikki, polttarimuistelot ja kimpunheitto

-Hanna-

Kuvauksen jälkeen kun palasimme juhlatilaan, saimme taas samantien kutsun istumaan ja vastaamaan totuudenmukaisesti tuleviin kysymyksiin. 

Vuorossa oli siis kenkäleikki. Minä otin toisen Jonathanin kengän ja hän minun toisen kenkäni. Kaasoni esittivät siis kysymyksiä, joihin piti vastata selät vastakkain nostamalla kenkä ylös vastauksena. Jos koin väittämän sopivan paremmin itseeni, kuin siippaani, nostin oman kenkäni ylös ja päinvastoin.

Kysymykset esitettiin aina ensiksi suomeksi ja sitten vasta ruotsiksi. Vaikka meillä oli sääntö etten saa nostaa kenkää ylös, ennenkuin kysymys oli esitetty molemmilla kielillä, niin taisin melkein jokaisen kysymyksen kohdalla ottaa pienen varaslähdön. ;)

Kysymykset ei aina olleet niin yksiselitteisiä. Esimerkiksiksi "kuka teillä siivoa kotona", päätyi siihen, että nostimme molemmat molempien kengät ja vielä samalla tavalla, että minun oli hieman korkeammalla kuin Jonathanin.  

Yhdessä tapauksessa ei nostettu kumpikaan kenkiä ylös laisin ja sitten tuli niitä, joissa oltiin ihan eri mieltä. Esimerkiksi, että ketä on enemmän aamuäreä. Jonathan väitti, että minä ja syystä, että olen ärsyttävä aamulla (eli en äreä) koska puhun liikaa. Minä taas väitin, että hän, kun ei halua puhua ensimmäiseen tuntiin ollenkaan. :P

Hauska tämä leikki oli kuitenkin, eikä avioeroa tarvinnut laittaa vireille vielä ainakaan :D :D

Ennenkuin pääsimme paikoillemme saimme polttareissa ansaitsemamme todistukset ja maalaamamme taulut toisistamme. Pojat kävivät myös läpi videon avulla mitä polttareissa tapahtui. Välillä täytyi vähän punastella materiaalia, sillä stringipeppu vilahdellen screenilla, ei ehkä ollut sitä illan tyylikkäintä antia näyttää sukulaisille. Noh, mutta huumorin kautta. ;)

Molemmilla meillä oli polttareissamme tehtävänä maalata kuva tulevasta puolisostamme.

Jonathanin aika kuvan tekemiseen oli loppuen lopuksi ollut erittäin rajallinen. tarkoitus oli ollut jatkaa myöhemmin polttareiden kuluessa aina kun oli mahdollisuus, mutta sitten sellaista ei enään ollutkaan. Maalauksessa minulla on vatsalihakset ( I wish), toisessa kädessä salibandymaila harrastukseni merkiksi ja toisessa kädessä höyryävä labramittalasi työni merkiksi. Aika kuvaava jos sanoisin. Minä taas päädyin tekemään kuvastani hieman erilaisen version. Siinä oli Jonathan, oluttölkki kädessä katselee auringonlaskua. Hän on ajanut scootterilla ylös mäelle rakentamalle mökilleen, josta näkyi myös se keltainen talo jossa nyt asumme. Ei ole pelkoa, että meistä ikinä mitään taiteilijoitakaan tulisi! :D :D

Bändi soitteli biisejään kaikissa mahdollisissa väleissä taakaakseen leppoisan tunnelman. Itseasiassa bändin jäsenet olivat kuulemma olleet hieman pettyneitä juhlien jälkeen, etteivät saaneet soittaa ihan niin paljon kuin halusivat. Meillä oli niin paljon ohjelmaa, etteivät ehtineet. Mutta ne olivat meidän häät, joten se on vaan hyväksyttävä, että meidän ehdoilla mennään. :)

Halit vielä marsalkoille, hyvin tehdystä työstä ja hienosta videosta , jonka parsivat kasaan polttareista. Tietysti myös siitä, että palauttivat sulhasen yhtenä kappaleena kotiin, että päästiin naimisiinkin. :)

Seuraavan vuorossa oli kimpun heitto. Jonathan koki sukkanauhan heiton hieman epämukavaksi tehtäväksi, joten päätimme yksinkertaisesti skipata sen. Kimpunheiton suoritimme silti, sillä  minulla ei ollut mitään ajatusta alkaa säilömään sitä.

Jokaisissa häissä, joissa olen ollut mukana on kimpunheitto tilanteissa tyttöjä joutunut vähän suostuttelemaan mukaan ja niin nytkin. Vähän nihkeästi siellä seisottiin ja aika kaukana, joten minähän heitin kimpun sitten heidän eteensä lattialle.

Sieltä ystäväni kuitenkin kävi sen salamannopeasti nappaamassa itselleen. Reaktionopeus kohdillaan. Ei sinänsä ihme, sillä treenaamme yhdessä joten tiesin, että siellä löytyy taistelutahtoa. ;)

Seuraavaksi naimisiin siis olisi menossa hän! ;)

Hääpäivä - Ohjelma alkaa

-Hanna-

Hääpäiväjatkotarinassani olen ehtinyt alkuruoan esittelyyn, mutta emme ole ehtineet vielä iskemään edes haarukkaa karjalanpiirakkaan, ennenkuin meillä alkoi jo ensimmäinen ohjelmanumero. Toast Madamet kuuluttivat meidät, eli hääparin kaikkien eteen. Vaikka olinkin sen sillä hetkellä unohtanut niin olimme sopineet tekevämme tämän etukäteen heti alkajaisiksi rikkoaksemme niin sanotun jään. ;)

Jos rehellisti nyt tunnustaisin, että tämä ei ollenkaan ollut mieleinen juttu häihini, kun mieheni sitä alunperin ehdotti. Kuitenkin ajan myötä aloin ymmärtää, että kyseessä on aika vahva ruotsalainen perinne ja mieheni todella halusi sen mukaan, juurikin antamaan vieraillemme osviittaa siitä, ettei tämä ole niin vakavaa.

Kyseessä oli siis perinteinen snapsilaulu. Jonathan rakastaa esiintyä ja hän osaa puhua PALJON. Tehtäväni oli lähinnä tulkata suomeksi mitä Jonathan sanoo. Se ei ollutkaan niin helppoa, kuin olin kuvitellut, sillä kun hän oli päässyt juttunsa loppuun, olin minä jo unohtanut mitä han alussa sanoi. :D 

Päätimme ottaa lauluksi jonkun jotka suomalaisetkin ovat varmasti kuulleet, eli "Helan går". Olen nauranut näille kuville yhä uudestaan ja uudestaan.

Onneksi minua ei ole siunattu laululahjoilla, sillä se ei olisi kovin nätin näköistä katsella!! :D

 

Snapsilaulu sopikin yllättävän hyvin tuomaan hieman rentoutta juhlatunnelmaan.

Alkuruokaa siivitti mukava puheensorina ja valokuvien ottaminen. Koko ajan sai olla poseeraamassa! <3 

Ensimmäisenä puhujavuorossa oli isäni, joka lyhyesti ja ytimekkäästi onnitteli ja toivotti tervetulleeksi vieraat myös hänen puolestaan. Seuraavaksi oli äitini vuoro pitää puhe suomeksi, joka suomalaisen Toast madamen, eli Sabinan toimesta käännettiin myös ruotsiksi.

Äitini oli myös koonnut kuvaesitelmän teksteineen (käännettynä myös) joka heijastettiin screenille. Toimiva idea näin kaksikielisissä häissä, jolloin kenenkään ei pidä odottaa vuoroaan ymmärtävänsä, vaan kaikki saa saman informaation yhtäaikaisesti!

Koska päätimme heijastaa projektorin kunniapöydän yläpuolelle, oli meidän siirryttävä pöytien keskelle istumaan, jotta näimme mitä screenillä tapahtui. Tämä oli mielestäni aika mukava juttu, koska siinä ehti juttelemaan hieman ihmisten kanssa aina kuin siirtyi paikasta toiseen. Olimme varanneet kunniapöydän seinän viereen klaffituolit, jotka otimme aina mukaamme, kun puhujilla oli jotain näytettävää screenillä.

Mietin aluksi miten tulemme tekemään puhujien kiittämisen. Menemmekö me halaamaan vai miten? Kuitenkin sillä hetkellä kun puhe oli ohi, tuli reaktio aika luonnostaan ja liikuttuneena puheesta yleensä riensin samantien halaamaan puhujaa. Siinä ei sitten enää paljoa mietittykkään mitä tehdä! :D

Tuli taas niin monta kuvaa, että jatketaan taas seuraavassa postauksessa! :)

Vihkimisohjelma

*Bee kertoo...*

Tavattiin pastorin kanssa pari viikkoa sitten ja täytyy sanoa, että kyllä oli kummallinen tyyppi. Pastori aloitti keskustelun kertomalla, että yläkerrassa toimii perheneuvonta ja yritti kysellä, että onko meillä ollut jotain suuria vastoinkäymisiä. Toisekseen J ja pastori jutteli Venäjän politiikasta puolet ajasta. J opiskelee nimittäin poliittista historiaa ja pastori puolestaan tekee käännöstyötä koskien erään oligarkin elämänkertakirjaa. Sitten pastori kehotti mua ostamaan sellaisen häämekon, jossa ei ole laahusta. TOO LATE FOR THAT! Kyllä mä olen tietoinen, että mekko saattaa likaantua nurmikolla, mutta se ei haittaa ollenkaan. En oo ostanu mekkoa kuitenkaan uutena. Pastori oli myös sitä mieltä, että ei kannata valita "...kunnes kuolema teidät erottaa" -kohtaa samalla esittäen Suomen tilastoja eroamisista. Samoin pastorin mielestä "saatte suudella morsianta" ei ole yhtään luontevaa, minkä vuoksi me vaihdetaan suudelmia nyt sitten sormusten vaihdon yhteydessä. Meidän vihkiminen on kolmelta ja pastori vihkii toisen parin viideltä. Hän siis myös ilmoitti, että hänelle ei tarvitse varata istumapaikkaa, mutta hän tulee kuitenkin takaisin. SIIS MITÄ? Jos hän tulee takaisin seiskan aikoihin niin hän tulee jälkiruualle, jolloin hänelle tulisi sittenkin varata istumapaikka. Päätin nyt kuitenkin olla murehtimatta asiaa. Tulee jos tulee, mutta outo tyyppi kaiken kaikkiaan.

Oletteko muuten huomanneet, että kaikki sanoo "Hyvin se menee"? Mä en ole yhtään huolissani, etteikö asiat menisi hyvin. Tiedän, että kaikki menee hyvin, vaikka hääpäivään kuuluu usein aina muutama kömmähdys. 
Ei haittaa! :)

Ajattelin tehdä kuvan tyylisen vihkimisohjelmakortin, johon askartelen leivinpaperin sisälle seesaminsiemeniä. Meidän tapauksessa seesaminsiemenet saa heittää ilmaan jo sen jälkeen kun pastori on sanonut aamenen.  

Kuva

Meidän vihkimisohjelmakortissa lukee seuraavien nimet: pastori, kaasot, bestmanit, psalmen lausuja sekä viulisti ja sellisti. Psalmen lausuja kuulostaa vähän hölmöltä, mutta parempaakaan en just nyt keksi. Ohjelma menee suurinpiirtein näin:

Alkusoitto: Melartin häämarssi

Alkusiunaus ja johdantosanat

Psalmi: Laulujen laulu 8:6-7

Rukous ja raamatunluku

Avioliittoon vihkiminen 

Musiikkiesitys: (ei vielä päätetty)

Yhteinen esirukous ja Isä meidän

Siunaus

Päätösmusiikki: (ei vielä päätetty)

P.S. Tänään on viimeinen ilmoittautumispäivä ja vielä todella moni on ilmoittautumatta. Tylsä juttu! :(

Ohjelma- ja menukortti

*Bee paljastaa korttinsa...*

Rakensin nimittäin tällaisen kortin, joka jaetaan jokaiselle vieraalle pöytiin. Kortti on kaksipuolinen ja pohja on ostettu Etsystä. Ostin myös samaa sarjaa olevan pöytänumeropohjan. Ohjelmalle ei tosin jäänyt hirveästi tilaa, mutta ottaisin mielellään kommentteja vastaan tuon ohjelman osalta.

Ohjelmakortin asetteluun sain idean Makea hääblogista. Paikkakortit on tehty Makean Janinan ohjeiden mukaan ja minipyykkipojatkin on jo maalattu harmaiksi. Hääbingoa en tosin tee, eikä paikkakortit ole viirin muotoisia. Alle tulee vielä valkoinen kangasservietti. Voilà!

Ohjelmaidea

Juhlimme eilen valmistumistamme tätini kanssa. Minä valmistuin AMKtradenomiksi ja hän Filosofian maisteriksi, ja päätimme pitää yhteiset juhlat. Tätini oli järjestänyt ohjelmaksi kaiken musiikin lisäksi nukketeatteri Nirunarun esiintymään. Esitys oli aivan mahtava! Siinä oli Tampereen pormestarin juhlapuhe ja sitten kertaus meidän valmistuvien elämästä. Muutamia hauskoja tarinoita lapsuudesta, koulusta ja siitä, kuinka tapasimme miehemme. Aivan mahtavaa huumoria, nuket ja musiikki ja äänet on suloisia ja hauskoja. Ja esitys viihdyttää sekä lapsia että aikuisia. Suosittelen lämpimästi häihin ohjelmaksi.

http://www.tampere.fi/kirjasto/nirunaru/aikuisn.htm