Hääpäivä - vihkipaikkaa kohti

-Hanna-

Vieraiden kuljetus vihkipaikallemme pellon laidalle oli organisoitu traktoreiden perässä vedettäville lavoille, joihin asettelimme heinäpaalit. Päälle kiinnitimme kankaan, jottei vieraiden juhlavaatteet kärsineet hienien päällä istuskelusta. Saattoi siinä vähän sukkahousuille tulla kuitenkin osumaa, mutta ei kukaan valittanut. ;) 

Alkuperäinen suunnitelma oli istuttaa minun puoli suvustani ja ystävistäni toiseen ja Jonathanin toiseen kärryyn. Jako ei ollut ihan niin yksinkertainen, sillä Jonathanilla oli luonnollisesti paljon enemmän sukulaisia ja ystäviä paikalla ja hänen ystävistään on tullut myös minun ystäviäni. Saimme kuitenkin kaikki istumaan paikoilleen ja matka pääsi alkamaan.



Kaasot jäivät portaille odottelemaan, koska he tulivat samalla kyydillä minun kanssani juhlapaikalle.

Traktoreiden kuskeina meillä yksi marsalkoista, sekä Jonathanin setä. Molemmille traktorilla ajaminen oli niin tuttua puuhaa, ettei meidän tarvinnut pahemmin jännittää, että joku tippuisi matkasta. :)

Niinkuin olen aiemmin maininnutkin, valikoitui hääpaikkamme sillä perusteella, että Jonathanin vanhemmat ovat vihitty tismalleen samalla paikalla aikoinaan - mitä se nyt olisi ollut - pitkälti reilu 20 vuotta sitten. Itse kallionkieleke, jossa vihkitoimitus pidettiin sijaitsee noin kilometrin päässä päärakennuksesta, joten matka ei onneksi ollut turhan pitkä istua hytkyen. :)

Saimme sulhasen siskolta lahjaksi laulajan esiintymään vihkimiseen. Andersilla oli upea ääni ja hän oli ennenkin esiintynyt häissä, joten tiesi ehdottomasti mitä tekee. Aivan loistava valinta oli hänkin. Vielä pukeutunut upeasti teemaan sopivalla tavalla! :)

Lavat ajettiin viistoon muodostelmaan, joka jätti keskelle kulkukäytävän meille myöhemmin saapuville Jonathanin suku lähinnä hänen puolellaan ja minun omallani.

Lehmätkin kunnioittivat juhliamme läsnäolollaan. :) Saattoi siinä olla ihmettelemistä, että mitä täällä tapahtuu. :D :D

Best man ja marsalkat odottelivat paikallaan rivissä toimituksen alkua.

 

Me tytöt ajelimmekin sitten autolla naapurin pihaan jossa hyppäsimme heinävaunuun ja pörröttelimme vanhalla traktorilla sieltä eteenpäin vihkipaikalle. Emme tohtineet ajaa ihan koko matkaa traktorilla, sillä se tosiaan oli jo sen verran vanha.

Huikeaa oli, että Jonathanin isän isä oli sen aikoinaaan omistanut, mutta kun myöhemmin oli uudet traktorit tulleet korvaamaan tätä yksilöä, oli se myyty naapuriin.
Yksi marskalkoista oli kuitenkin tämän kyseisen naapurin poika ja saimme lainaan Almgårdenin vanhan traktorin juuri tätä tilaisuutta varten. :)

Mukanani oli molemmat kauniit kaasoni ja molemmat kukkaistytöt. Tässä taisi vielä olla aikamoinen jännitys päällä kaikilla. :D

Olimme pyytäneet sulhasen isän ajamaan meidän traktoriamme. Olihan kyseessä kuitenkin hänen isänsä vanha traktori. :)

Yritettiin pitää minua piilossa ihan viimeiseen asti lakanoiden avulla ja itseasiassa aika hyvin onnistuttiinkin. kaasot ja pikkuiset näkyi, mutta minua ei! :)

Seuraavaksi siirrytäänkin itse vihkimiseen, mutta siitä lisää myöhemmin! ;)

Aika rientää...

Kristiina kirjoittelee pitkästä aikaa

Aika lentää kuin siivillä

Edellisen kirjoitukseni jälkeen vuosi on vaihtunut, talvi tullut ja mennyt, ja meidän perheen häihin aikaa enää viisi kuukautta!

Edellisestä kirjoituksestani on todellakin kulunut aikaa aivan turhan paljon. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisin lakannut ajattelemasta tai suunnittelemasta tyttäreni häitä – pikemminkin päinvastoin. Olen lainannut kirjastosta monenlaisia häiden suunnitteluun liittyviä kirjoja ja lehtiä, selannut nettiä ees ja taas, kuunnellut häihin sopivaa musiikkia, tehnyt muistiinpanoja, testannut, kuinka pitkään normaalikokoa isommat tuikkukynttilät palavat ja niin edelleen… On tietysti kivaa kerätä kaikenlaisia ideoita, ajatuksia ja kokemuksia ja vertailla eri vaihtoehtoja. Mutta välillä tuntuu, että päässä pörrää mehiläisparven lailla, ja oikeasti hiukan hirvittää tämä sekamelska, koska ennen kuin huomaankaan, kesä on ovella ja häät käsillä, joten – ratkaisuja ja valintoja on tehtävä.

Mitä konkreettista on sitten viime näkemän tehty?

Bändi

Valokuvaajan valinnan jälkeen vuorossa oli bändin valinta. Jo alkusyksystä Morsio haarukoi lähipiirissään vaikuttavia bändejä, mutta ei niiden joukosta kuitenkaan valintaansa tehnyt. Niinpä minä astuin taas kuvaan mukaan ja aloin kysellä netistä löytämistäni bändeistä tarkempia tietoja: onko meidän päivä bändillä vielä vapaana ja jos on, paljonko maksaa kolme kolmenvartin settiä, montako jäsentä bändissä on, mitkä soittimet, kuinka pitkä bändin soittolista on ja mitä biisejä listalla on, voiko bändi soittaa hääparin toiveita, ja jos kyllä, kuinka monta, voiko bändi roudata soittokamansa juhlapaikkaan jo ennen vieraiden saapumista… monenmoisia kysymyksiä. Huolimatta siitä, että parimme juhla osuu toiseen kesän kahdesta suosituimmasta hääpäivästä, tarjokkaita löytyi, eikä valinta ollut helppo. Voiton vei lopulta bändi nimeltä Sallad – luullakseni siksi, että ensinnäkin yhtyeen soittolista on todella pitkä, ja toiseksi sen rumpali, jonka hääpari jouluna tapasi, lupasi olla hyvin joustava toivebiisien suhteen. Toiveita on minun mittapuuni mukaan tosi monta, mutta kaipa ammattilaiset niistä kunnialla selviävät! 

Bändin nimi on Sallad.

Kutsukortit

Kutsut on myös tähän mennessä vieraille lähetetty. Hääpari tilasi kutsut netistä, sekä suomen- että englanninkielisinä. Kävi sitten niin, että suomenkielisissä kutsuissa oli jokin onneton painovirhe, ja ylimääräistä aikaa tuhraantui virheen korjaamiseen. No, siitä selvittiin, ja nyt kaikki kutsut on vastaanottajille toimitettu. Melko ajoissa, juu, mutta Morsio ja Sulho halusivat antaa vierailleen reilusti aikaa huomioida kesäsuunnitelmissaan myös tämä juhla. Etenkin Britanniasta saapuvien on hyvä päästä varaamaan lentonsa ajoissa.

Kaasojen puvut

Morsiolla tulee olemaan kolme kaasoa: hänen omat kaksi isosiskoaan ja Sulhon pikkusisko. Brittityyliin hääpari hankkii kaasojen puvut, ja niiden kaikkien pitäisi mielellään olla tismalleen samanlaiset. Joululomalla kävimme parissa helsinkiläisessä liikkeessä vähän katsomassa juhlamekkoja, jotta saimme edes jonkinlaisen käsityksen siitä, minkä malliset mekot voisivat kyseeseen tulla. Selväksi tuli ainakin se, että yksi Morsion etukäteen ajattelemista väreistä oli jätettävä pois laskuista. Mietittiin sitäkin, että Suomi-kaasot lähtisivät Lontooseen sovittelemaan mekkoja, mutta enimmäkseen kuitenkin selailtiin (jälleen kerran) rakasta Internetiä ja alettiin kallistua nettitilauksen puoleen. Ja niinhän siinä kävi, että Morsio tilasi kolme pukua, joista kaksi saapuu lähipäivinä postitse Suomeen ja yksi Pohjois-Irlantiin. Oih, onpa jännää nähdä, miltä mekot Morsion isosiskojen päällä näyttävät! Toivottavasti istuvat ja miellyttävät – eikä tule tarvetta palauttaa ja alkaa etsiä parempia.

Kaasojen puvut täältä 

Läheisten apu hääsuunnittelussa.

-Hanna-

Viime vuosina olen ehtinyt vieraaksi suhteelliseen moniin häihin. Nyt omia häitä suunnitellessa olenkin halunnut vuorotellen kysyä kaikilta vihityiltä vinkkejä siihen, mikä on tärkeätä ja mihin kannattaa panostaa. Jokainen tuoreista rouvista on ollut sitä mieltä, että tärkeintä on löytää sellaiset ihmiset ympärille, joihin voit luottaa ja jotka hoitavat asiat puolestasi. Tämä mahdollistaa sen, mitä he myös pitivät erittäin tärkeänä: muista nauttia hetkestä!

Taidan olla sen tyyppinen ihminen, että normaalisti tykkään tehdä aikalailla itsekseni asioita. Delegointikyvyt eivät ole ne parhaat. Kuitenkin hääsuunnittelussa on aivan mahdotonta olettaa, että pystyy hoitamaan kaiken itse. Onkin ollut aikamoinen kunniakysymys irrottaa ote muutamista tärkeimmistä osa-alueista ja antaa ne jonkun muun hoidettavaksi. Aluksi koin jopa, että olen epäonnistunut, kun joudun pyytämään apua. Kuitenkin se helpotuksen tunne, kun lasket irti ja pystyt vihdoin keskittymään johonkin muuhun, on sen tunnegaalan arvoinen. Omaan blogiini kirjoitinkin minun ajanhallintaongelmista ja siksi ilman apujoukkoja, ei meidän häitä voitaisi järjestää.

Olen etuoikeutettu, että ympärilläni on paljon luotettavia, osaavia, viitsiviä ja idearikkaita ihmisiä!
Minun on vaikea ymmärtää, miten sitoutuneita ihmiset ovat meitä auttamaan. Olen niin otettu.

Molemmat kaasoni ovat erittäin paljon avuksi kaikessa, mikä liittyy hääruokailuun. Siskoni, toinen kaasoista, on ammatiltaan kokki ja hän jopa työskentelee ravintolassa, joka toimii myös catering-keittiönä. Siskoni oli mukana pitopalvelun edustajan tapaamisessa ja hänen apunsa oli korvaamaton. Itse en olisi ymmärtänyt kysyä edes puoliakaan niistä asioista, joita hänen ansiostaan kysyin. Ongelmana oli pienoinen kielimuuri, mutta kyllä se silti saatiin hyvin toimimaan.

Kaasona toimiva siskoni on myös aika haka tekemään kaikkia DIY-juttuja ja arvatkaas vaan kuka täällä Ruotsin päässä odottelee, kun hän Suomessa väsäilee kaikki viirit ja tuikkukipot sun muut. En malta odottaa, kuinka upeilta ne tulevat näyttämään. Siskollani on myös loistava käsitys siitä mikä on minun tyylini ja mikä ei toimisi minun häissäni.

Toinen siskoni opiskelee tulkiksi ja on aivan uskomaton kieliopin kanssa. Hän käy läpi kaikki viralliset tekstit, mitä häitä varten suomeksi kirjoittelen. Pyysin siskoani katsomaan meidän häänettisivuja ja voi kamala, miten paljon kirjoitusvirheitä hän löysi. Nolottaa. :D :D
Siskoni oli myös huvittunut suomenkieleni ruotsittumisesta. :D Muutama vuosi vasta länsinaapurissa takana ja kuulemma nyt jo on alkanut sanajärjestys ja sivulauseet kummittelemaan :P
Anteeksi siis kaiken aikaa huonosta tekstinlaadusta ja kielioppivirheistä! ;)

Toisena kaasona tulee olemaan avomieheni sisko, joka on uskomaton trendihaukka. Siskoni tavoin hän rakastaa myös ruoanlaittoa. Viinit ovat hänen intohimonsa ja kun viimeksi kävimme läpi tulevaa menuamme, saimme kun apteekin hyllyltä hänen viinisuosituksensa jokaiseen ruokalajiin.
Oma siskoni varmaan hoitaisi muuten cateringin, mutta yhteydenpito ja suunnittelu hoidetaan ruotsiksi, joten se olisi ollut sula mahdottomuus. Olin todella tyytyväinen, kun Jonathanin sisko lupautui hoitamaan pitopalvelun sitä pyydettäessä.

Samainen avomieheni sisko lupautui myös ottamaan ruotsinkielisen seremoniamestarin viitan harteilleen. Hän on siis periaatteessa päävastuussa koko vastaanoton ohjelmasta ja aikatauluttamisesta.

Veljeni kihlatulla on suomenruotsalaista sukua ja koska tarvitsimme myös suomenkielisen seremoniamestarin, joka kuitenkin ymmärtää ruotsia, oli hän aivan kuin tehty tähä tehtävään. Olisin halunnut mielelläni myös veljeni seremoniamestariksi ja häntä olisin pyytänytkin, jos ei tätä kielikynnystä olisi. Mutta ei se mitään... minä keksin kyllä aivan varmasti jotain muuta hänen päänsä menoksi.

Tähän vielä lisäksi meidän molempien isät ja äidit, jotka auttavat kaikilla mahdollisilla tavoilla; ompelemalla, kiertelemällä kirppiksiä, suunnittelemalla ja jopa taloudellisesti. Olen niin onnellinen ihmisistä ympärilläni!

Kyllähän sitä voisi vielä olla joku joka osais tehdä kakun, meikin, hiukset, kukat ja mitä vielä, mutta ei kaikkea voi saada niin helpolla. Osa näistä minulla olisi ollutkin, jos olisin päättänyt jäädä Suomeen, mutta sitten en olisi menossa naimisiinkaan.... ;) 

Toivon, että teillä muillakin on paljon auttavia ihmisiä joihin tukeutua niin suunnitteluissa kuin myös hääpäivänänne. :)

Kaasojen ja bestmanin valinta

Valinnoista kirjoitteleepi Suvi.

Viimeinkin muutto alkaa olla hoidettu. Me päätimme viimeinkin vaihtaa maisemaa ja muutimme samalle paikkakunnalle, jossa häämme kesällä vietetään. Tämä kyllä helpotaa kummasti kaikkia järjestelyitä täällä päässä.

Nyt, kun olemme jo hieman ehtineet asttua aloillemme pääsenkin taas kirjoittelemaan teille. Toistaiseksi minulla ei ole jakaa kuvia kanssanne tuleviin häihimme liittyen, mutta eiköhän niitäkin pian saada tänne.

Palataampas nyt kuitenkin aiheeseen.

Kaasojen valinta oli varmaan yksi helpoimmista asioista, joita tässä on päätetty. Mulla on muutamia täydellisen ihania, luotettavia ja kaikinpuolin hyviä ystäviä, joista kaksi pyysin kaasoikseni.

Ensimmäisenä kysyin kaaso K:ta, johon tutustuin samoihin aikoihin kuin tulevaan aviomieheeni. Kaaso K on myös tulevan aviomieheni pikkuserkku.
Oli täysin selvä asia, että jos me joskus menemme naimisiin T:n kanssa, pyydän häntä kaasokseni. K on kuin sisko minulle, riitelemme välillä kunnolla, mutta aina sovimme riitamme hetkessä. Ei kumpikaan jaksa toiselleen loputtomasti vihoitella.

Toisena kysyin kaasokseni Kaaso M:n, hänen kanssaan meillä on ollut paljon lyhyempi ystävyystaival, mutta tutustuimme kesällä 2012, kun vielä olin raskaana ja sen jälkeen olemme pitäneet yhtä. Saatamme soitella päivittäin reilun tunnin puheluita, välillä olemme soittelematta viikon ja sen taas jo huomaa puhelun kestosta.

Molemmat tulevat kaasoni ovat ihmisiä, joiden kanssa voi puhua kaikesta ja tehdä mitä vain. He myös varmasti uskaltavat sanoa minulle, jos meinaan muttua bridezillaksi.

Tuleva aviomieheni T, pyysi bestmanikseen pikkuveljensä, joka on myös poikamme kummi. Tämä oli myös aivan selvä valinta.

Käytämpä paljon sanaa aviomies, ehkä siitä huomaa, että olen aika innoissani! 

Kaaso K on huomenna tulossa käymään meillä ja pääsemme vähän eteenpäin hääjuttujen hoitamisessa, tarkoitus on, että vielä ennen joulua molemmat kaasoni tulevat meille ja pidetään kunnon palaverit ja katsotaan pitääkö aikataulu vai tuleeko kiire.

Kaasomekkojen suunnittelua

Tässä kirjoittelee Bee toissa viikonlopun aivoriihestä kaasojen kanssa.

Minulla on kaiken kaikkiaan neljä kaasoa: siskoni sekä kolme ystävääni. Joskus mietin, että olenkohan valinnut hieman liian monta kaasoa, mutta en mitenkään osaisi karsia heistä ketään pois. Heillä kaikilla on myös oma tyylinsä pukeutua, minkä vuoksia mua vähän pelotti, että päästäänköhän tässä mihinkään kompromissiin mekon suhteen. Toisin kuitenkin kävi kun kaikki löysivät todella monta kaikille mieluista mekkoa. Mekkojen tarjontaa karsi vähän pois se, että kaasojen mekot tulevat sattuneesta syystä olemaa LittleMistress merkkisiä. Emme päättäneet vielä, että laittavatko kaikki päällensä saman mallin, mutta eri värisenä tai ehkä eri mallit samanvärisinä, mutta onhan tässä vielä aikaa. Hyvä kuitenkin, että mekkojen mallista on nyt jonkinlainen visio.

Samalla kaasot näkivät mun hääpukuni ensimmäistä kertaa. Todella tykkäsin niiden reaktiosta kun sen näkivät mun päällä, sillä ilmeisesti oli ollut hyvä ostos. :) Hääpuvusta kuitenkin lisää joku toinen kerta...

Mikä näistä malleista on teidän lempparinne?

Kaasojen viikonloppu

Perjantaina suuntasimme Kaaso K:n kanssa Audin kohti Tamperetta. Tiedossa oli koko viikonlopun verran kaasoilua, häähömpötystä ja -suunnittelua sekä yhdessäoloa.

Käytiin juhlapaikassamme Oliivipuu Ruokahuoneella suunnittelemassa pöytäjärjestykset ja muiden toimintojen paikat. Noutopöydälle löytyi huippuhyvä paikka, sitä ei oltukaan vielä tähän mennessä keksitty. Lisäksi oman paikan löysivät Photo Booth (josta lisää täältä), karkkibuffet sekä lahjapöytä.

Mulla ei voisi olla parempi mieli näistä suunnitelmista. Tulee niin mahtavat ja kauniit juhlat! Tämä häiden järjestely on jotain niin ihanaa, aion nauttia tästä vuodesta täysillä. <3

Lauantaina seuraan liittyi Helsingistä Kaaso N. Mun kaasot eivät tunne toisiaan entuudestaan joten tää päivä oli mulle erityisen tärkeä. Oli ihanaa olla koko porukalla! <3

Yhdessä me, eli kaasot, minä ja äitini suunniteltiin ruokia, aikataulua sekä häissä järjestettävää ohjelmaa. Tosin ohjelmasta vetäydyin kaasoineni ovien taakse keskustelemaan, koska se säilykööt häihin asti huippusalaisena, myös äidiltäni. Hihii.

Sunnuntaina esittelin Kaaso K:lle joka on kotoisin toiselta suunnalta Suomea, vihkikirkkomme Tampereen Tuomiokirkon (lue lisää kirkkovalinnoistamme täältä).

Astuessani kirkon ovesta sisään, mahtavaan ja uskomattoman kauniiseen kirkkoon, koin ensimmäisen hääjärjestelyihin liittyvän herkistymisen. Silmät kostuivat ja henki salpautui. Uskomaton tunne, tämä on totta: kymmenen kuukauden kuluttua astelen isäni kanssa tätä käytävää pitkin ja nain parhaanystäväni, unelmieni miehen.
Odotin kokevani tämän herkistymisentunteen ensimmäisen kerran jo hääpukukaupoilla, mutta sitä ei kuitenkaan tullut. Uskon sen johtuvan siitä, että en ole vielä löytänyt sitä oikeaa. Eiköhän se kyynel sieltä vielä tirahda kun oman hääpukuni valitsen.

Tämän kirkon kaunis alttaritaulu sekä kaikki muut kuuluisat maalaukset tekevät minuun suuren vaikutuksen. Pidän myös sen ulkoasusta, harmaa kivi on kaunis ja vaikuttava.
Taisi olla Kaaso K:kin vakuuttunut kirkosta. Tästä pääovesta sitä astellaan tuoreena avioparina ensivuoden syyskyyssa.

Hääpäivänä "hieman" vaaleampi lookki tässä kirkolla. :)

Love, Ida