Hääpäivä - kakun leikkaus

-Hanna-

Vielä olisi yksi postaus jäljellä meidän hääpäivän dokumentaarisista kuvista.

Ilta jtakui tanssilla ja yleisellä hauskapidolla samalla kun ihmiset alkoivat valua myös baaritiskille tilailemaan juomia meidän taitavilta baarimikoilta.

Ennen kakun leikkuuta halusi bändi kuitenkin antaa meille oman lahjansa, joka oli kaunis laulu/kappale heidän esittämänään.

Ruotsissa, tai ainakin Halmstadissa se kaikkien tanssima tanssi on bugga. Siinä missä suomalaiset ketkuttavat valssia ja foxtrottia, nin ruotsalaiset heiluvat ja kieppuvat buggaa. Sulhasen äiti pääsi kuin pääsikin tanssimaan poikansa kanssa, vaikka kyseessä ei ollutkaan valssi. :)

Päätimme, ettemme panosta hääkakkuun vaan haluamme ihan omatekemät kakut , jotka sopivat meidän DIY-teemaan ja siskoni Miina taisi hoitaa suurimman osan kakkujen teosta äitini auttamana. Kakkuja oli kahta eri makua; suklaa ja vadelma. En syö itse suklaata, koska olemme vuosia sitten lyöneet vetoa toisen siskoni Jennin kanssa suklaalakosta, eli tarvitsimme myös suklaattomia kakkuja ihan meitä varten. ;)  Väsäsin itse kakkukoristeet, joissa oli erilaisia tekstejä viireinä.

Hääparille tehtiin pienempi kakku jonka leikkasimme kaikkien edessä. Olin tilannut meille kakkuveitset, joihin oli kaiverrettu meidän nimemme ja hääpäivä. Lisäksi kakkuhaarukat ostin kirpputorilta ja veljeni auttoi leimaamaan ne kirjainstansseilla teksteillä "Mr" ja Mrs". Valitettavasti näistä yksityiskohdista meillä ei ole kuvia, mutta toivottavasti ehdin tehdä niistä oman postauksen myöhemmin. 

Minä tietysti olin täysin valppaana polkaisemaan ensimmäisenä kakunleikkuussa. Pienenä ongelmana siinä kisailussa oli vaan se, että Jonathan ei tiennyt koko asiasta mitään. Ikinä kuulemma kuullutkaan, että kakunleikkussa polkaistaan. :) Kun hän ja vieraat sitten kuulivat mitä se tarkoittaa, kun minä ehdin polkaisemaan ensiksi, ei Jonathan halunnut uskoa koko juttua perinteeksi ja lopulta sitten halusi uusinnan.

Ei uusintoja, joten minä päätän! :D

Meidän poissaollessamme olivat vieraamme opetelleet yhdessä bändin kanssa kappaleen "All you need is love", jonka he lauloivat meille samanaikaisesti kun leikkasimme kakkua. Olimme vaan niin kovin keskittyneitä omaan suoritukseemme, että hädin tuskin ymmärsimme sitä! :D

Olin 120% varma, että Jonathan läväyttää kakun naamaani, joten kuvista näkyy erinomaisen hyvin, kuinka olen valmiina puolustamaan kasvojani. ;)

Ei, en saanut kakkua naamani, joten en voinut sitä tehdä hänellekkään! ;)

Ja, ei muuta kuin muutkin kakun kimppuun ja täten virallinen osuus on ohi ja bileet voi alkaa! :)

Tunti kakunleikkuun jälkeen kuvaaja lähti, mikä oli sinänsä jo kolme tuntia ylitöitä hänelle, joten virallisia kuvia ei loppuyöstä ole olemassa ja voisin luulla, että epäviralliset saatan jättää julkaisematta. ;)

Joitain yksityiskohtia en kuitenkaan ole erityisemmin vielä esitellyt, joten ajattelin, tehdä vielä esittelypostauksen ainakin meidän Photoboothista, kaasojen sekä marsalkkojen selviytymispakkauksista, asusteista ja lahjakärrystä. Tämä tarkoittanee, että ette pääse vieläkään eroon tästä rouvasta ja meidän häistä. ;)



Hääpäivä - kenkäleikki, polttarimuistelot ja kimpunheitto

-Hanna-

Kuvauksen jälkeen kun palasimme juhlatilaan, saimme taas samantien kutsun istumaan ja vastaamaan totuudenmukaisesti tuleviin kysymyksiin. 

Vuorossa oli siis kenkäleikki. Minä otin toisen Jonathanin kengän ja hän minun toisen kenkäni. Kaasoni esittivät siis kysymyksiä, joihin piti vastata selät vastakkain nostamalla kenkä ylös vastauksena. Jos koin väittämän sopivan paremmin itseeni, kuin siippaani, nostin oman kenkäni ylös ja päinvastoin.

Kysymykset esitettiin aina ensiksi suomeksi ja sitten vasta ruotsiksi. Vaikka meillä oli sääntö etten saa nostaa kenkää ylös, ennenkuin kysymys oli esitetty molemmilla kielillä, niin taisin melkein jokaisen kysymyksen kohdalla ottaa pienen varaslähdön. ;)

Kysymykset ei aina olleet niin yksiselitteisiä. Esimerkiksiksi "kuka teillä siivoa kotona", päätyi siihen, että nostimme molemmat molempien kengät ja vielä samalla tavalla, että minun oli hieman korkeammalla kuin Jonathanin.  

Yhdessä tapauksessa ei nostettu kumpikaan kenkiä ylös laisin ja sitten tuli niitä, joissa oltiin ihan eri mieltä. Esimerkiksi, että ketä on enemmän aamuäreä. Jonathan väitti, että minä ja syystä, että olen ärsyttävä aamulla (eli en äreä) koska puhun liikaa. Minä taas väitin, että hän, kun ei halua puhua ensimmäiseen tuntiin ollenkaan. :P

Hauska tämä leikki oli kuitenkin, eikä avioeroa tarvinnut laittaa vireille vielä ainakaan :D :D

Ennenkuin pääsimme paikoillemme saimme polttareissa ansaitsemamme todistukset ja maalaamamme taulut toisistamme. Pojat kävivät myös läpi videon avulla mitä polttareissa tapahtui. Välillä täytyi vähän punastella materiaalia, sillä stringipeppu vilahdellen screenilla, ei ehkä ollut sitä illan tyylikkäintä antia näyttää sukulaisille. Noh, mutta huumorin kautta. ;)

Molemmilla meillä oli polttareissamme tehtävänä maalata kuva tulevasta puolisostamme.

Jonathanin aika kuvan tekemiseen oli loppuen lopuksi ollut erittäin rajallinen. tarkoitus oli ollut jatkaa myöhemmin polttareiden kuluessa aina kun oli mahdollisuus, mutta sitten sellaista ei enään ollutkaan. Maalauksessa minulla on vatsalihakset ( I wish), toisessa kädessä salibandymaila harrastukseni merkiksi ja toisessa kädessä höyryävä labramittalasi työni merkiksi. Aika kuvaava jos sanoisin. Minä taas päädyin tekemään kuvastani hieman erilaisen version. Siinä oli Jonathan, oluttölkki kädessä katselee auringonlaskua. Hän on ajanut scootterilla ylös mäelle rakentamalle mökilleen, josta näkyi myös se keltainen talo jossa nyt asumme. Ei ole pelkoa, että meistä ikinä mitään taiteilijoitakaan tulisi! :D :D

Bändi soitteli biisejään kaikissa mahdollisissa väleissä taakaakseen leppoisan tunnelman. Itseasiassa bändin jäsenet olivat kuulemma olleet hieman pettyneitä juhlien jälkeen, etteivät saaneet soittaa ihan niin paljon kuin halusivat. Meillä oli niin paljon ohjelmaa, etteivät ehtineet. Mutta ne olivat meidän häät, joten se on vaan hyväksyttävä, että meidän ehdoilla mennään. :)

Halit vielä marsalkoille, hyvin tehdystä työstä ja hienosta videosta , jonka parsivat kasaan polttareista. Tietysti myös siitä, että palauttivat sulhasen yhtenä kappaleena kotiin, että päästiin naimisiinkin. :)

Seuraavan vuorossa oli kimpun heitto. Jonathan koki sukkanauhan heiton hieman epämukavaksi tehtäväksi, joten päätimme yksinkertaisesti skipata sen. Kimpunheiton suoritimme silti, sillä  minulla ei ollut mitään ajatusta alkaa säilömään sitä.

Jokaisissa häissä, joissa olen ollut mukana on kimpunheitto tilanteissa tyttöjä joutunut vähän suostuttelemaan mukaan ja niin nytkin. Vähän nihkeästi siellä seisottiin ja aika kaukana, joten minähän heitin kimpun sitten heidän eteensä lattialle.

Sieltä ystäväni kuitenkin kävi sen salamannopeasti nappaamassa itselleen. Reaktionopeus kohdillaan. Ei sinänsä ihme, sillä treenaamme yhdessä joten tiesin, että siellä löytyy taistelutahtoa. ;)

Seuraavaksi naimisiin siis olisi menossa hän! ;)

Hääpäivä - Vihkiminen

-Hanna-

Hääpäivämme tarina jatkuu. :)

Olimme erittäin onnekkaita sään suhteen hääpäivänämme, sillä emme olisi voineet toteuttaa vihkimistä ulkosalla, jos vettä olisi tullut taivaalta samaan malliin, kuin aiemmin viikolla. Olin jo 20 päivää elänyt sääpelossa ja joka aamu herännyt ensimmäiseksi katsomaan säätiedotuksen kolmelta eri sivustolta. Mitäänhän sille ei olisi voinut, mutta silti sitä manasi aina kun lauantain kohdalle oli ilmestynyt sade- tai ukkospilviä tai hyppi ilosta, kun ne oli poissa taas! ;) 

Ensimmäisenä vaunusta laskeutuivat kaasot ja kukkaistytöt. Pikkuiset kukkaistyttömme olivat harjoitelleet hienosti moneen otteeseen kukkien heittämistä. Ihanan aitoa iloa ja tarkkavaisuutta saattoi huomata kyllä tyttöjen kasvoilta!

Isäni toi tullessaan rullan lasikuitumattoa, joka toimi oivasti kulkuväylänä vihkipaikalle. Maa oli kuitenkin hieman kosteahko aiempien sateiden jäljiltä, joten se suojasi mukavasti.

Kun tytöt olivat päässeet suurinpiirtein perille asemiinsa oli minun vuoro ilmestyä paikalle.

Olin ostanut sateenvarjon ja kumisaappaat häitä varten ja koska tiesin maan olevan vähän märkä laitoin ne jalkaani vihkimisen ajaksi. Vaikka olisin kyllä voinut korkokengilläkin kävellä, niin ajattelin, että kumpparit oli myös vähän hauska valinta, kun ne kerran oli kuitenkin hankittu. Viime sekunneilla ennen kuin astuin vaunusta ulos, päätin myös avata sateenvarjon venyttämään ensinäkemisen hetkeä. Tilanne ei ollut suunniteltu, mutta näin jäljkikäteen se toimi erinomaisesti. Täten näimme toisemme täysin samanaikaisesti, kun laskin varjon pois kasvoiltani.

Itku tuli ihan molemmilla, kun kävelin kohti alttaria - ajattelin jo, ettei se lopu ollenkaan koko toimituksen ajaksi. Olimme valinneet sisäätulokappaleeksi "Kärleksvisan" ja itkin jo yksinomaan kun kuuntelin kyseisen kappaleen sanoja.

Olin löytänyt hankaluuksista huolimatta kaksikielisen papin. Hän oli jo oikeastaan eläkkeellä, mutta hän lupautui vihkimään meidät, sillä koki sen erittäin hienoksi asiaksi, että saa vihkiä suomeksi. Pakkohan minunkin oli päästä sanomaan "Tahdon", sillä eihän se muuten olisi tuntunut todelliselta. Jonathan sai sanoa myös omalla tavallaan "Ja" ja näin olimme molemmat tyytyväisiä!:)

Vihkitilaisuus kesti kaiken kaikkiaan noin 50 minuuttia. Halusimme mahdollisimman simppelillä kaavalla ja onneksi pappimme ei väkisin vääntänyt meille virsiä laulettavaksi. Yksinomaan se, että kaikki käytiin läpi kahdella kielellä otti jo oman aikansa. Lisäksi olimme molemmat valinneet toisillemme kappaleet, jotka Anders soitti. Emme tienneet toistemme valitsemista lauluista mitään ennakkoon ja sehän johti taas kyyneleihin, kun kuunteli sitä sanomaa, mitä sulhanen oli minulle valinnut.

Kaasoni Miina ja bestman Jonas lukivat molemmat omilla kielillään osan korinttilaiskirjeestä toimituksen aikana. Tämä oli papin oma toive ja se sopi meille kyllä erinomaisesti.

Jonathan onnistui pujottamaan minun sormeeni sormuksen muitta mutkitta, mutta kun tuli minun vuoroni niin aloin epäröimään, että kumpaan käteen se sormus tulikaan. Helppohan se minulle oli laittaa, kun minulla oli kihlasormus siinä jo merkkinä! ;)

Anders soitti trumpettia poistuessamme paikalta. Se kuulosti aivan upealta. Valitsimme poiskävelyyn perinteisen häämarssin, mutta en nyt millään muista enään minkä niminen se oli :/

 Lähtiessä piti heiluttaa vielä lehmille kiitokset, sillä niin nätisti ja ammumatta he siellä rivissä möllöttivät ja seurasivat tapahtumia! :D

Hyppäsimme vaunuihin ja ajelimme hieman kauemmaksi vieraista, jotta he saisivat lähteä rauhassa pois ja me jäisimme vielä paikan päälle kuvailemaan potretteja. 

Tässä hetkessä sitä vaan oli niin onnellinen siitä, miten hyvin kaikki oli onnistunut ja miten epätodelliselta se tuntui, että nyt sitä ollaan sitten naimisissa!! :D :D

Jatketaan taas huomenna! ;)