Häät kuvin osa 1

Ida rikkoo blogihiljaisuuden.

En voi muuta kuin pyytää anteeksi totaalista hiljaisuutta.
Ei siihen ole muuta selitystä kuin se, että häiden ja häämatkan jälkeen tunsin todellista ähkyä koko hääasioita kohtaan. Sukulaisten varoittelemaa häätyhjiötä ei tullut, vaan olen onnellinen kaikesta siitä miten upeasti häämme menivät.

Suunnittelin häitä vuoden ja viimeiset kuukaudet, viikot ja päivät tein leipätyöni jälkeen vähintään
6-7 tuntia hääjuttuja yötöinä. Häiden jälkeen (ja vähän jo ennenkin) iskenyt väsymys oli totaalinen. Kun lisätään kuuden viikon sairastelu siihen vielä päälle, vei toipuminen todella kauan. En taida olla vieläkään toipunut..

Tässä kuvia häistämme. Ihania kuvia on niiin paljon, että aloitetaan aluksi valmistautumiskuvilla.

Kaikki kuvat on kuvannut erittäin taitava Lari Anttonen.
Tajuttoman ihanaa kun saan julkaista vihdoinkin kuvia hääpuvustani. Se oli täydellinen! Kampaukset ja meikit minulle, toiselle kaasolleni, siskolleni ja äidilleni tehtiin La Chocolassa josta kirjoittelen lisää mm. täällä.

Huomenna kuulette toivepostauksena lisää tuolihupuistamme. <3

Love, Rouva Ida

Ompelija haussa?

-Nina-

Itse olen kokenut, että häiden järjestelyssä yksi haastavimmista tehtävistä on löytää tarvittavat ammattilaiset kuten pitopalvelu, floristi, kampaaja/meikkaaja sekä ompelija. Googlettamalla helposti löytää kyllä negatiivisia arvosteluja, mutta kehujen löytäminen onkin hieman haastavampaa.

Niimpä haluankin nyt antaa vinkin muille Tampereen seudun morsiamille ompelijasta. Ja täytyy vielä sanoa, ettei tämä ole maksettu mainos, vaan pohjautuu ainoastaan omaan kokemukseeni asiakkaana. :)

Jos siis häämekkosi kaipaa korjausompelua, suosittelen lämpimästi kääntymään Kati Korkeamäen puoleen. Katilla on kotiompelimo Lempäälässä n. 15 min ajomatkan päässä Tampereelta.  Oma pukuni tarvitsi helman lyhennyksen ja lisäksi laitettiin nappi, jotta laahuksen saa nostettua ylös. Työn jälki on mielestäni erinomaista, aikataulu nopea ja hinta kohdallaan. :)


Suosittelen!

-Nina

Hääpuku

-Suvi

Ajattelin alkuun, etten näytä vilaustakaan blogin puolella hääpuvustani, mutta enhän mä malta olla mitenkään päin, joten näytän vain jotain ihan pientä.

Olen huomannut hääryhmissä katsoessani, että mä luon aina jonkinlaisen mielikuvan siitä millainen hääpuku jollekkin tulee. Joskus mee ihan nappiin arvaukset joskus ihan päin honkia.

Mä tykkään tuosta puvusta niin paljon, että voisin kävellä se päällä aina vain ja jatkuvasti. Tää taitaa olla sitä todellista materialismi onnellisuutta. En tiennyt että hääpukuun voi ihastua oikeasti niin paljon.

Se että kaikki sanoivat "sen oikean kyllä tunnistaa" kahdessa asiassa minulle aiemmin. Ensimmäinen oli sen oikean löytäminen, miehekkeen siis tai no siihen aikaan poikaystävän ja toinen oli hääpukuun viittaus.

Näissä molemmissa se pitää paikkaansa. Sen oikean tunnistaa.

Loppuun vielä nämä söpistely balleriinat löysin niinkin siististä kaupasta kuin Megamarket. Käytiin Keuruulta hakemassa T:n veli lomille intistä ja nää oli vaan ihan pakko saada. Hintaakin oli 9,90€ eli eipä päässyt matti kukkaroon. Nyt kuitenkin kävi niin hassusti, että nämä kenkuliinit muuttuivat polttareissa harmaiksi, joten ei muuta ku kengät pesuun ja toiset ostamaan jos eivät putsaannu. :)


Ai niin, häihin enää kaksi viikkoa ja päivä!

Hääpuku

-Hanna-

Syystä, että olen tässä esitellyt kaikkia  muitakin morsiamen ulkonäköön liittyviä juttuja, on aika jutustella hieman myös hääpuvusta. Kuvituksena on erilaisia sovittelemiani hääpukuja, mtta mikään niistä ei ole SE puku! ;)

Minulla oli jo alusta asti täysin selkeä kuva siitä minkälaisen puvun haluan. Yksinkertainen, mutta koristeellinen. Tyylikäs, elegantti ja ehdottomasti pitsinen.

Olin päättänyt myös, että siihen en tule laittamaan älyttömästi rahaa. Olen aikamoinen alehaukka noin niinkuin ihan tavallistenkin vaatteiden suhteen. Kyllästyn vaatteisiin suht äkkiä ja mielestäni ei ole siksi järkeä laittaa hulluna rahaa yhteen vaatekappaleeseen, jota käyttää muutaman kerran.

Päädyin siis tilaamaan pukuni JJsHousesta. Löysin täydellisen näköisen puvun. Ainakin melkein. Pukuun kuului shamppanjan värinen vyö, jossa oli joitakin paljetteja, joista en pitänyt yhtään ja kaula-aukko oli tosi tukkoisen oloinen, mutta koska se oli niin halpa tiesin, että aion käyttää sen ompelijalla ennen hääpäivää. Joitain muutoksia siis voisi olla tehtävissä.

Halusin täysin pitsisen puvun laahuksella ja avonaisella selällä. Mitään kermakakkua en edes osannut ajatella, sillä se nyt vain ei ole minun tyyliäni. Kävin kuitenkin paikallisessa hääpukuliikkeessä sovittelemassa myös niitä buffipukuja, mutta siellä käynnin jälkeen oman pukuni sopivuus häihini vain vaihvistui.

Olen suhteellisen tyytyväinen pukuni laatuun. En odottanut ihan superlaadukasta ja olin varautunut, että sitä pitää korjauttaa. Muutamasta kohdasta pitsi oli vähän oudosti rispaantunut ja tummempi. Oletan tämän johtuvan koneviasta, kun pitsiä on tehty. tummempi sävyn voisi kuvitella johtuvan ompelukoneen öljystä, mutta ne on onneksi sellaisilla paikoilla puvussa, että ne eivät näy.

Tilasin mittatilauksena pukuni, mutta huomasin sen kotiin saadessani, että pukua pitää kuitenkin ottaa sisään sen verran, niin olisi kiva pudottaa painoa ennen häitä ja ottaa sitä sisään kerralla vähän enemmän. Nyt sitten 7 kiloa tiputtaneena kävin ompelijalla ja hän joutuu muuttamaan selkäosaa aika paljon, jotta se saadaan istumaan nätisti päälläni. Sinänsä vähän harmi, sillä se selkä oli juuri se asia miksi pukuun alunperin ihastuin, mutta nätti se tulee olemaan vielä kavennuksen ja pienennyksen jälkeenkin.

Ajattelin myös, että tarvitsen alushameen, jotta puku laskeutuu nätisti. Ostin alushameen ebaystä kympillä ja kun testasin sitä niin se näytti aivan kamalalta. :O
Näin jälkikäteen ajateltuna siihen pukuun ei vaan kuulu alushame. Sen kuuluu laskeutua valuvana. :)

Yhtenä iltana kun lupasin olla kuskina sulholle ja istuin kotona leffaa katsoen, päätin yhtäkkiä alkaa saksimaan itse pukuni kaula-aukkoa. Irrotin kaula-aukon ympäriltä sekavan reunapitsin ja siitä tuli mielestäni paljon paremman näköinen. Ehkä vähän hullu tempaus lähteä itse sörkkimään, mutta onneksi olen itse tyytyväinen lopputulokseen! ;)

ennen

jälkeen

Nyt sitten vielä kolme viikkoa, ennenkuin jätän puvun ompelijalle ja sitten odotellaan hääpäivää! Jännäää!!! :D Vielä ehtii ehkä kaksi kiloa tiputtamaan painosta, niin näyttää sitten erityisen kivalle hääpäivänä. ;)

Vintage hääpuvut - Häämuodin vuosikymmenet

Kirjoittajana Ida

Viimeksi käydessäni vanhempieni luona, äiti oli ostanut minulle aivan ihanan hää-aiheisen kirjan. Tässä ihanassa teoksessa on upeita kuvia upeista hääpuvuista sadanvuoden ajalta. Jokainen vuosikymmen erityispiirteineen käsitellään erikseen. Olen kirjasta erittäin innoissani ja aion lukea sen huolella ja suurella mielenkiinnolla viimeistäkin sivua myöten.

Kirjaan on koottu vuosikymmenien merkittävimpiä avioituneita kuninkaallisia, julkimoita sekä lehtikuvia. Kriteerinä tietenkin upeat hääpuvut ja uskomattoman kauniit hääkuvat. Esimerkkeinä upeat Grace Kelly ja Elizabeth Taylor.

90 prosenttia kirjasta on kuvia ja tietoa trendeistä. Loppuun on koottu jokaisen vuosikymmenen häiden erityispiirteet, aukeaman tehopakettina. Maailman upeimmat hääliikkeet on koottu sivun listaan.

Erilaisista kangasmateriaaleista löytyy sanastoa. Tämä on mahtava ja mielenkiintoinen listaus. Tulen kirjoittelemaan näistä postausta lähi-aikoina! Pitsisanasto on erityisesti mieleeni järjestäessäni pitsi-aiheisia häitä. Taidanpa käyttää tätä hyödykseni hääkoristeluissa. Tulisipa upeita koristetauluja näistä.

Kiitos äiti! <3

Love, Ida

Hääpukujen sovittamista

Sovitin ensimmäistä hääpukua täällä kotona ja tiesin heti, että vaikka puku oli kaunis, se ei tulisi olemaan se puku jonka haluan. Se ei ollut lainkaan sellainen, jonka olisin halunnut.Oikeastaan ainut kiva juttu siinä oli koristelu, mutta ajattelin kokeilla! Näin rikastuin yhdellä kokeilulla ja sain tietää mitä ainakaan en halua.

Menin sitten myöhemmin Jyväskylän juhla-asuun kokeilemaan pukuja. Itseasisassa taisi olla jopa heti seuraava päivä, sillä olin niin pettynyt tuohon ensimmäisenä kokeilemaani pukuun.

Kerroin Jonnalle millaisesta puvusta olen haaveillut ja millaisia pukuja haluaisin koittaa. Jonna haki toinen toistaan kauniimpia pukuja sovitettavaksi. 

Kaksi pukua oli ylitse muiden, toinen oli kauan haaveiltu puku ja toinen juuri täysin erilainen kuin koskaan olin kuvitellut. Upeita molemmat, mutta loppujen lopuksi kumpikaan niistä ei ole SE puku, joten uskallan tänne laittaa näistä kahdesta kuvat.

Kaksi täysin erilaista pukua. Kuvat on valitettavasti otettu kännykän kameralla, sillä ehdin jo siirtää muut kuvat toisaalle. Näistä kuitenkin huomaa mallin.

Tässä ensimmäisessä puvussa oli pitkä laahus, myös kauniit pitsikoristeet iskivät minuun. Puku oli top 3:ssa.

Tämä oli sellainen, jonka meinasin ihan tosissani jo tilata ja yksinkertaisesti siksi, että mielestäni näytin hyvälle tuossa. Oli kuitenkin yksi puku, jota en saanut mielestäni ja siksi päätin tilata juurikin sen toisen puvun. 

Olkaimet eivät kuulu mekkoon.

Tämä toinen puku taas oli ihana koristeluidensa puolesta, tykkäsin myös enemmän tämän yläosan mallista. Tämän puvun yläosa oli liian matala minulle, meinaa rintavarustus olisi tuolta valahtanut esiin ilman isompia muutoksia. Ja muutosten mahdollisuudesta ei ollut varmuutta. Tämäkin puku pääsi top 3:n joukkoon.

Olkaimet eivät kuulu mekkoon. 

Kuten kuvista huomaa, kummankaan mekon kanssa näitä kuvia ottaessa minulla ei ollut alushametta! Kuvista huomaa myös sen, ettei lyhyellä ole aina helppoa. Kaikki puvut joita sovitin, olisivat tarvinneet lyhennyksen. Jos pituutta löytyy 156cm, saa varautua lyhentämään hääpukunsa tai teettämään sen omilla mitoillaan. 

Voisin vaan jatkaa kaikkien ihanien pukujen sovittamista, mutta oma puku on jo tilattu! 

Vesileimasin kuvat toista blogiani varten, joten älkää ihmetelkö vaaleanpunaista pieni perhe blogi -tekstiä.

Hääpukuni mun

-Pilvissä leijailee Ida-

Ah tätä ihanuuden ja onnellisuuden tunnetta mikä mussa on.

Ostin nimittäin unelmieni hääpuvun!!

Puku löytyi aivan yllättäen Tampereen häämessuilta, jotain käytettyä osastolta. Olin etukäteen käynyt katsomassa netistä myynnissä olevat puvut, mutta minua kiinnostavia pukuja ei ollut. Kun olimme kiertäneet kaikki muut messu-osastot halusi äitini käydä vielä katsomassa Jotain käytettyä -puvut.

Pukuja sovituskoppiin mukaani lähti neljä. Kaksi ensimmäistä pukua olivat pitsisiä mutta niitä ei tarvinnut edes laittaa takaa kiinni, huomasin heti, että ei ole mun juttuni. Olen tosissaan etsinyt unelmieni pukua joka tuntuu omalta.
Kolmas puku tuntui niin piukalle, että totesin myyjälle heti ettei se taida mennä kiinni. Ammattilainen kuitenkin tiesi sen menevän. Vatsa sisään ja vetoketju sujahti kiinni...

Hiljaisuus... yhdessä tuumin äitini kanssa tiesimme, että tässä on puku joka on kuin tehty vartalolleni. Mun hääpukuni. <3

Neljättä pukua sovitin hyvin nopeasti, se oli erittäin kaunis mutta ei minulle. Äkkiä siis pukuvaihtoehto numero kolme takaisin päälle ja selvittelemään maksupuolta. Eipä ole muuten ennen kädet tärissyt niin paljon kuin pukua maksaessani.

Puku ei täytä kaikkia etukäteen asettamiani kriteereitä, joita oli kaksi: pitsinen ja merenneitomallinen. Puvussa ei nimittäin ole pitsiä lainkaan. Merenneito mallinen se kuitenkin on. Vanha sanonta "sen vain tietää kun se oikea osuu kohdalleen" kävi toteen munkin kohdallani. Sain sovittaessani pukua niin paljon ihastelua, että tiesin sen olevan muidenkin mielestä upea. Olen alusta alkaen tiennyt, että haluan puvun jossa on sitä wau-efektiä. Varmistin äidiltäni, että onko tässä puvussa varmasti sitä vau:ta. Ja yhdessä tuumin ympärillä olevien naisten kanssa totesi hän siinä todellakin olevan sitä.

Puku lähti mukaani ja häätili keveni 690 euroa. Hintapyyntö oli aluksi 790 euroa mutta äitini kovana kauppanaisena neuvotteli 100e alennusta. Myönnän, että olisin kyllä maksanut tästä puvusta vaikka mitä saadakseni sen.

Pukuni on San Patrick merkkinen. Kaikesta näkee kuinka laadukasta tekoa se on. Kylläpä olen onnellinen, että ostin kunnon merkkipuvun, saumat on viimeisteltyjä eikä langanpätkiä ole viimeistelemättä. Puku on päällä melko kevyt, kaikista niistä helman kerroksista huolimatta.

Mulla on hääpuvun ostamisesta niin onnellinen olo kokoajan. Pasikin sanoi, että tuntuupa hyvältä kun molempien vaatteet ja sormukset on ostettuna. Paljonhan hankintoja on vielä tekemättä ja rahan menoa on tietenkin vielä paljon.
Tällä hetkellä mua surettaa suunnattomaasti se, etten voi kuvia puvustani tämän enempää paljastaa. Mulle on hyvin tärkeää, ettei sulhaseni tai muut vieraat näe pukuani. Puvun päälläni on nähnyt vain äitini, lisäksi kuvista sen on nähnyt molemmat kaasoni, siskoni ja puvun kustantaja isäni.

Miltähän teistä kaikista muista morsiamista tuntui kun löysitte oman pukunne? Onko samanlaisia onnellisuuden tuntemuksia kuin mulla.

Love, Ida

Kuva: täältä

Tampereen messukuulumisia

-Ida-

Lauantaina suuntasimme aamulla kohti Tamperetaloa, jossa järjestettiin häämessut. Edellisen kerran kirjoittelin messuista viime viikon lopulla, silloin olin päättänyt lähteä messuille ilman minkäänlaisia odotuksia. Sormusta lähdin kuitenkin ihan tosissani messuilta etsimään ja sovittamaan.
Aiempia ajatuksiani voit käydä lukemassa täältä.

Tampereen messut olivat monellakin tapaa paremmat kuin Jyväskylässä pidetyt. Ovelta esimerkiksi sai ihan oikean pääsylipun (kyllä mun mielestäni tällaisetkin asiat vaikuttaa yleisvaikutelmaan). Tampereen messuosasto ei ollut suuressa hallissa kuten Jyväskylässä joten tila oli viihtyisämpi. Esittelijöitäkin tuntui olevan enemmän.

No sitten se muotinäytös, ah mun paasauksen lempi aihe. Tampereen tanssivamuotinäytös oli järjestetty studio 1:ssä yhteistyössä paikallisen kilpatanssiseuran kanssa. Näytös oli kokonainen show, oli valot, musiikit ja kaikki. Upeaa. Kritisoin aiemmin, että Jyväskylän puvut olivat vanhanaikaisia tai ainakin epämuodikkaita. Näin ei Tampereella ollut, paljon pitsiä, erimittaista helmaa ja kauniita kampauksia.

Pahoittelen puhelinkuvia, osaa vielä hienosti zoomattukin. :)

Messuista jäi järjestäjien osalta postitiivinen kuva. Kaikinpuolin hyvin järjestetyt messut.
Messut olivat myös hyvin tuottoisat mulle. Hääjärjestelyt menivät kertaheitolla valtavasti eteenpäin.
Pysyppä ruudulla, seuraavaksi kirjoittelen messuhankinnoistani: hääpuku, hääkengät, vihkisormus.

Olitko sinä messuilla? Teitkö hankintoja?

Love, iki-onnellinen Ida

Morsion viikonloppu

Viikonloppua muistelee Ida.

Viime viikolla olin kipeenä tiistaista perjantaihin. Töihin oli kuitenkin palattava jo torstaina sairasloman loputtua ja kuumeen laskettua. Niin sitä vaan työstä pitävä ihminen (minä!) ajattelee, että "ei kotona voi olla vain vähän flunssaisena". Pah. Heti torstaina tuli huomattua, että eipä olisi kannattanut vielä palata töihin. Illalla kotona silmät seisoi päässä, varmaan koskaan en oo ollut niin väsynyt.

Haha, naurattaako ketään muuta toi tämän naisen päässä oleva kuumavesipullo? :)

Perjantai

Oli kuitenkin aika suunnata kohti kotikaupunkia Tamperetta, sairastelusta huolimatta. Matkalle oli pakattu mukaan evääksi omenaa ja klementtiiniä. Heti auton startattua aloin syömään eväitä. Soiteltiin kotiin, että tulossa ollaan. Näpräsin puhelimessa ollessani klementtiinin pienen karan irti ja mietin heitänkö sen lattialle? No en. Laitanko sen omenakippoon? En. Heitänkö ikkunasta? Joo hyvä idea, sehän maatuu nopeasti. Nappia painaessani kuuluu kamalaa kolinaa ja kilinää ja ikkuna jumiutuu alas. Ei voi olla totta! Pasi päätti kääntää auton ympäri ja ei kun kotipihaan teippaamaan ikkuna umpeen.
Ah mikä matka lepattavan ikkunan kanssa. Perille kuitenkin päästiin.

Kotona Tampereella väsyneenä ja aikeena mulla mennä nukkumaan hetimmiten. Normaaliin tapaan meillä kotona aina venyy nukkumaan meno. Äidin kanssa on niin ihana höpöttää!

Lauantai

Väsymyksestä huolimatta heräsin aamulla kello 9.00 innokkaana. 

Rakkaani/paras ystäväni/sulhaseni tuli hakemaan mut kaupungille. Aamun ohjelmana oli sulhasen hääpuvun sovitus ja tarjonnan katselu. Tarkoituksena oli mennä Stockmannille, Koisolle sekä Pohjanheimoon.

Se täydellinen puku löytyikin sitten heti Stockamannilta, ja ostettiin tietenkin heti maanantaina. Kyseessä on Boss:n musta-harmaa-raidallinen slim fit mallinen puku jolle tuli hintaa 549 euroa. Myyjäkin hämmästeli sitä, että hyvin harvoin puku sopii muokkaamatta kenenkään päälle niin hyvin. Ah, mun sulhanen on niin komea!

Ihan yllättäen päätettiin käydä katsomassa vihkikirkkoamme, Tampereen Tuomiokirkkoa. Pasi ei ollut siellä ennen käynyt ja olikin tietysti vaikuttunut. Mietittiin vähän asioita sisällä kirkossa ja ihasteltiin upeaa taidetta. Vihkikirkon valinnastamme voit lukea lisää täältä. Tässä vielä kuva muistoksi kirkon ovelta.

Ihanan häidensuunnittelun täyteisen aamun jälkeen oli tiedossa lisää häähommaa.
Suuntasin Tuomiokirkonkatu 25:ssä sijaitsevaan Something Old:iin, jossa Julian kanssa oli tarkoitus suunnitella häitä. Sieltä tarttui mukaan monta mahtavaa ja uutta ideaa. Lisäksi somethingold.fi:stä tilaamani tuotteet odottivat minua siellä. En malta odottaa, että pääsen kirjoittamaan kaikista uusista ideoista. On se vaan upeaa ja avartavaa kun pääsee suunnittelemaan häitä ammattilaisen kanssa, suosittelen!

Iltapäivä istuttiin kahvilla keskustassa sijaitsevassa uudessa ihanassa kahvilassa. Juttua riitti ihanan ja avoimen Julian kanssa. Sain purkaa ajatuksiani alan ammattilaiselle, jolla oli moneen minua mietityttäneeseen asiaan hyviä mielipiteitä.
Julian kanssa suunniteltiin pöytäkoristeet melko pitkälle, katseltiin hääpukuja (ahh) sekä parannettiin maailmaa. Kaikista näistä suunnitelmista myöhemmin lisää.

Sunnuntai

Jälleen aikaisin aamulla herätys. Pasin ja Pasin siskon Annen perheen kanssa suuntana Funpark, Pohjois-Euroopan suurin sisähuvipuisto jossa on aikuisille kävijöille paljon simulaattoreita sekä peli- ja lasermaailma. Suosittelen, oli niin kivaa! Toki vaatii vähän lapsekkuutta kävijältä. Tässä muutama kuva hienosti Facebookista videosta napattuna. :)

Illalla juhlittiin vielä äidin jo mennyttä syntymäpäivää ja isänpäivää. Ihanat vanhemmat mulla! 

Huh, oli tekemistä ihan riittävästi. :) Harvoin mulla on Tampereen viikonloput tommosia, että koko ajan on jotain menoa.

Love, Ida

kuvat: Google