Häät kuviksi

Kristiina kirjoittaa muutaman sanan häiden kuvaamisesta.

Marraskuun alkupuolella lähetin ensimmäiset sähköpostiviestit valitaksemme häiden valokuvaajan. Kuvaajien nettisivut ovat sisällöltään vaihtelevia; suurimmalla osalla on komea galleria nähtävillä, mutta läheskään kaikki eivät kerro hintojaan, tai jos hinnan ilmoittavatkin, ei saman tien tule selväksi se, mitä kaikkea mainitulla hinnalla saa.

Aivan ensin piti tietysti saada tietää, onko kyseinen kuvaaja vapaana meidän päivänämme. Lähetin kaikkiaan noin viidelletoista kuvaajalle kyselyn, ja heistä kymmenkunta ilmoitti olevansa käytössä. Ihmeen moni! Aika nopeasti kävi sitten selviksi ne hinnatkin ja tarjousten sisällöt kaiken kaikkiaan. Joukon ulkopuolelle oli pian jätettävä kaikkein kalleimmat – joiden netissä näytillä olevat kuvat toki ovat erittäin kauniita ja puhuttelevia, täynnä tunnelmaa. Jäljelle jäi kuitenkin monta oikein hyvää kuvaajaa, joista lopulta valittiin Jirina Alanko. Aikaa kuvaajasta päättämiseen meni kolmisen viikkoa.

Jirinan kanssa on nyt sovittu kymmenen tunnin kuvaussessiosta, jonka olisi mahdollista alkaa heti aamulla morsiamen valmistautumisesta. Saa nähdä, miten lopulta teemme; olen ajatellut, että voisin ehkä itse ottaa kuvat aamupäivän tapahtumista, ja että Jirina tulisi mukaan vasta siinä vaiheessa, kun morsian aloittaa matkansa kohti kirkkoa. Voisikohan tehdä niin, että paria kuvataan noin tunnin ajan jo ennen vihkimistä jossain lähellä kirkkoa? 

Paavalin kirkon puisto

Paavalin kirkon sisäänkäynti ja portaat

 Sitten Jirina kuvaisi tietysti itse vihkimisen ja tapahtumat kirkon pihalla – joita ovat ainakin riisin heittäminen (en tosin tiedä, käytetäänkö riisiä vai saippuakuplia vai ruusun terälehtiä...), parin siirtyminen autoon ja vieraiden siirtyminen busseihin. Tämän jälkeen pari ja Jirina kiiruhtaisivat juhlapaikalle, jossa Jirina ottaisi potretit; ne ehdittäisiin hyvin ottaa tässä välissä, ennen kuin hääväki saapuisi. Ja jos niitä olisi otettu ainakin jonkin verran jo ennen vihkimistä, ei niihin tässä vaiheessa enää menisi niin kovin paljon aikaa.

Hääpari halusi ”tavallisen” valokuvauksen lisäksi myös videokuvaajan ikuistamaan hääpäiväänsä. Tällaisia kuvaajia en netistä kovin monta ainakaan ihan vähällä löytänyt, mutta sitten jossain vaiheessa törmäsin hakupalveluun, jonka avulla sain pari vastausta myös videokuvaushakuuni. Saamieni vastausten perusteella videokuvaajamme on nyt Lisa Gerkman.

Potrettien lisäksi otetaan kuvia tietysti puheista, soitoista ja lauluista, ruokapöydästä, syömisestä, juomisesta, vieraista istumassa pöytiensä ääressä ja kulkemassa pitkin NJK:n kaunista pihamaata, tanssista ynnä muista. Morsianta kuvataan edestä ja takaa, yksin, sulhasen kanssa, kaasojen kanssa, vanhempineen, ystävineen, hymyilevänä, liikuttuneena – ennen kaikkea, onnellisena! Juu, toki sulhasta myös.

Eräissä häissä sovellettiin mielestäni hauskaa kaavaa ryhmäkuvia otettaessa. Ryhmät nimittäin sommiteltiin kunkin vieraan syntymäkuukauden mukaan: tammikuussa syntyneet kuvattiin ensin, sitten helmikuut, maaliskuut ja niin edelleen. Varmasti keskenään erikokoisia ryhmiä ja sellaisia, joita ei aiemmin ole kuvattu. Ja tällainen olisi uskoakseni hilpeyttäkin herättävä hetki. Tuotapa voisi meilläkin käyttää… Mutta kyllä silti pitää olla omat potrettinsa perhekunnittain ja niin poispäin, sanon minä. En vaan tiedä, miten yksi pieni päivä riittää kaikkeen.

www.jirinaalanko.com/weddings

http://vimeo.com/lisagerkman

http://www.valokuvaajat.fi