Hääpäivä - Kuvaus auringonlaskussa

-Hanna-

Taas jatkuu hääpäivän tarina parin päivän tauon jälkeen. 

Valokuvaajamme halusi ehdottomasti, että saa kuvata potretteja myös auringonlaskussa. Päätimme tehdä tämän myös ylhäällä lehmähaassa ja kun Toast Madame ilmoitti, että nyt alkaa olemaan aika, hyppäsimme auton kyytiin ja ajoimme kuvauspaikalle.

Kuvat puhukoot puolestaan. meillä oli alle 10 minuuttia aikaa ennenkuin aurinko oli poissa, mutta ehdimme jurri juuri saamaan muutaman mukavan kuvan. :) 

Samanaikaisesti bändi ja Toast Madamet olivat hoitaneet hieman ohjelmaa vieraille, ettei tule tylsää. Myöhemmin selvisi, että he olivat muun muassa opetelleet laulun, jonka he lauloivat meille, kun leikkasimme kakkua.

Jälkeenpäin katsottuna vähän ihmettelen, että miten luonnottomasti tuo mieheni pitää kädestäni kiinni. Hän kuulemma halusi, että kauniit kynteni näkyisivät kuvassa. Nawww. ;)

Tähän asti olimme olleet ja nautiskelleet juomia aika maltillisesti, jotta palattuamme  meidän tanssit menisi jotakuinkin sujuvasti. Kun pääsimme auringonlaskettua takaisin maatilalle, juoksimme äitini kanssa piiloon ompelemaan nappia puvun sisälle, jotta voin nostaa laahuksen ylös tanssia varten. Ikävästi vaan mekko ei oikein päässyt oikeuksiinsa enää meidän operaation jäljiltä, mutta oli se sen arvoista, sillä ylhäällähän se pysyi valssin ja jopa yllätystanssin ajan.

Sitä ennen meillä oli kuitenkin muiden järjestämää ohjelmaa vielä tarjolla, josta lisää taas seuraavassa postauksessa.

Hääpäivä - Saapuminen juhlapaikalle

-Hanna-

Taas jatketaan hääpäivän tarinaa! :)

Heti vihkimisen jälkeen otimme viralliset potretit ja paljon epävirallisiakin kuvia. Hyppään nyt niitten yli ja esittelen ne vasta sitten myöhemmin, sillä emme ole vielä valinneet kiitoskorttikuvia ja en halua jakaa niitä ennenkuin vieraat ovat nähneet ne.

Vieraat ehtivät odottelemaan vajaan tunnin ja tarjosimme heille virvoikkeita ja sormiruokaa sillä aikaa kun myös järjestimme "tipspromenaadin" puutarhassa. En kerta kaikkiaan löydä sille suomenkielistä vastinetta, mutta laitoimme kysymyslappusia koskien meitä ja yhdessäoloamme pitkin  poikin ja ihmiset kävelivät lukemassa laput ja vastailemassa kysymyksiin.

Autuaan tietämättömänä olimme siitä häslingistä, mikä apureillani oli ollut juhlapaikalla sillä aikaa kun olimme poissa. Hyvin he vaan onnistuivat kaikki viimehetken ongelmat ratkaisemaan. Nuo enkelini! <3 Ilman heitä ei päivästämme olisi tullut mitään!

En ole ihan varma mitä laki saattaisi sanoa lipun turmelemisesta tällä tavalla, mutta leikkasimme Suomen ja Ruotsin lipun kahtia ja liitimme sen yhteen, symboloidaksemme kahden kulttuurin ja kielen yhdistymistä.

Edellisenä iltana askartelin meille tienviitan kattoon tulleista ylijäämäkankaista ja heinäpaaleista. Jos tämän missasi, niin sitten olisi ehkä aika hankkia silmälasit! :D

Päästyämme perille oli ihmiset jo rivissä odottamassa onnittelumaljoja. Jonathan gentlemannina tietysti nosti minut alas vaunusta sillä heinäpaali, jota käytimme jalustimena, oli jäänyt pellolle potrettikuvausten aikana.

Olin askarrellut vanhan kirjan sivuista tötteröitä viljan jyville ja leimannut meidän nimikirjaimet ja hääpäivän leimasimella jokaiseen tötteröön. Tein jokaiselle vieraalle oman tötterön ja kummasti olivat kaikki hävinneet , vaikka ajattelin, että niitä olisi ollut ylimäärin! :)

Ja kyllähän niitä jyviä satoi. Vielä seuraavana päivänäkin löysin niitä ihan joka paikasta! :D :D

Meillä kävi pikku virhe, emmekkä skoolanneet samanaikasesti vieraiden kanssa. Tämä johtui siitä, että Jonathan oli yllätyksenä minulle ostanut pinkkiä Möettia meille kahdelle ja minä kun luulin, että skoolaamme samalla kuohuvalla kuin muutkin! Noh, eihän se auttanut, kuin kiivetä takaisin hakemaan kaasoltani Miinalta lahjaksi saamamme shamppanjalasit ja avaamaan pulloa pika pikaa! :)

Eipä tuo mitään haitannut ja kaikilla oli vielä lasissa juotavaa, kun skoolasimme toistamiseen. :)

Bändi, jonka olimme palkanneet illaksi ehdottivat itse, että voisivat soitaa kitaraa ja viulua sillä aikaa kun mingel on kesken ja juomme kuohuvaa. Se toi kivasti tunnelmaa odotteluun.

Halusimme pitää itse aitan suljettuna aina ihan viime hetkille asti joten kukaan ei päässyt kurkkimaan mitä siellä tapahtuu. Syynä oli myös se, että tarjoilivat hoitivat niin, että alkuruoka oli valmiina jo jokaisella paikalla, kun vieraat astuivat juhlatilaan.

Viimeiseksi ennen ovien avaamista kuvaaja kiipesi toisen aitan vintille, jotta hän saisi kuvan koko konkkaronkasta.

Olimme asettaneet istumajärjestystaulun myös ulkopuolelle, jotta vieraat pääsivät jo henkisesti valmistautumaan ja tutustumaan heihin kenen vieressä tulevat istumaan. Hyvää ajanvietettä sekin. ;)

Seuraavassa postauksessa paljastankin miltä siellä sisällä näytti!

Rouva Roosenalm ilmoittautuu

-Hanna-

Hullua, mutta totta: Olemme menneet naimisiin viime lauantaina! 

Hääpäivä oli täydellinen! Kaikkea mitä halusin ja kaikkea mitä odotin! 

Nimeksi valikoitui Roosenalm johon on sisällytetty sulhasen suvussa yli 200 vuotta olleen tilan (Almgården) nimestä sana "Alm" ja "Roos"-osa tulee isoisäni alkuperäisestä sukunimestä joka oli Lindroos. Teimme siitä kuitenkin määräisen muodon (Roosen), jotta nimi kuulostaisi vähän soljuvammalta ja tietysti kirjoittaen sen kahdella oolla suomalaiseen tapaan.
Saimme siis sen nimen mitä haimme ja mistä aiemmin täällä kirjoittelin! 

Kuvaajamme laittoi instaan muutamia kuvia jo hääpäivänämme ja ajattelin jakaa ne nyt myös teidän kanssanne!

Kuvat: Daniel Gual

Vähän hassuttelua! :)

Aika meni niin kortille ennen häitä, ettei kerta kaikkiaan ehtinyt kirjoitella, mutta sen verran olen huitonut menemään tuon kameran kanssa, että varmasti riittää materiaalia valmistelujen purkamiseen. 

Palataan asiaan myöhemmin tällä viikolla! ;)

Honeymoon valokuvaus

Nina:

Nyt on häämatkan lennot varattu ja suuntaamme siis kolme päivää häiden jälkeen kohti Italiaa kahdeksi viikoksi! Aiemmin kirjoittelinkin jo hieman häämatkasuunnitelmista täällä.

Häämatkaa suunnitellessani sain idean valokuvauksesta häämatkalla. Olemme sulhon kanssa reissailleet yhdessä jonkin verran ja maisemakuvien lisäksi on mukaan tarttunut vain juuri ja juuri facebook kelpoisia itseotettuja yhteiskuvia. Niimpä olisikin aivan mahtavaa saada ammattikuvaaja kuvaamaan meitä upeissa Toscanan maisemissa!

Lähdin heti googlettelemaan ja löysinkin yhden italialaisen hääkuvaajan, jonka portfolio on täynnä toinen toistaan ihanampia hääkuvia Italiasta.

Ajattelin että hankkisin jonkun upean valkoisen mekon häämatkaa varten ja vaikka samat asusteet kuin hääpäivänä. Kuinka ihana muisto häämatkasta jäisikään! Pitääpä alkaa metsästämään meille kuvaajaa! :)

-Nina

STD & kuvaukset

*Bee kirjoittaa*

Meidän ei alun perin pitäny tosiaan lähettää Save the date -kortteja, mutta tultiin sittenki toisiin aatoksiin. Pyysin mun työkaveria ottaa meistä kuvia ja sovittiinkin sit treffit Suomenlinnaan sunnuntaina 2. helmikuuta. 

Tässä muutama otos:

Tällainen siitä lopulta sitten tuli. Kutsut painettiin helmiäiskartongille KopioNiinissä.

Tässä näyttää siltä, että istutaan samalla tasolla lumen kanssa kun todellisuudessa istutaan laiturilla. Kauppatorin voi ehkä nipin napin tunnistaa vastapäätä. :)

Alkuperäisen STD idean mukaisesti meidän piti siis otattaa itsestämme kuva ja liittää reunaan kalenterinäkymä elokuusta, jossa hääpäivän kohdalla olis sydän, kunnes keksittiin, että miksei sitä tekstiä tosiaan vaan laittais kuvan päälle. Ainakin säästyi paljon aikaa toteutuksen suhteen.

Oikein tyytyväisiä ollaan korttiin. :)