Hääpäivä - Saapuminen juhlapaikalle

-Hanna-

Taas jatketaan hääpäivän tarinaa! :)

Heti vihkimisen jälkeen otimme viralliset potretit ja paljon epävirallisiakin kuvia. Hyppään nyt niitten yli ja esittelen ne vasta sitten myöhemmin, sillä emme ole vielä valinneet kiitoskorttikuvia ja en halua jakaa niitä ennenkuin vieraat ovat nähneet ne.

Vieraat ehtivät odottelemaan vajaan tunnin ja tarjosimme heille virvoikkeita ja sormiruokaa sillä aikaa kun myös järjestimme "tipspromenaadin" puutarhassa. En kerta kaikkiaan löydä sille suomenkielistä vastinetta, mutta laitoimme kysymyslappusia koskien meitä ja yhdessäoloamme pitkin  poikin ja ihmiset kävelivät lukemassa laput ja vastailemassa kysymyksiin.

Autuaan tietämättömänä olimme siitä häslingistä, mikä apureillani oli ollut juhlapaikalla sillä aikaa kun olimme poissa. Hyvin he vaan onnistuivat kaikki viimehetken ongelmat ratkaisemaan. Nuo enkelini! <3 Ilman heitä ei päivästämme olisi tullut mitään!

En ole ihan varma mitä laki saattaisi sanoa lipun turmelemisesta tällä tavalla, mutta leikkasimme Suomen ja Ruotsin lipun kahtia ja liitimme sen yhteen, symboloidaksemme kahden kulttuurin ja kielen yhdistymistä.

Edellisenä iltana askartelin meille tienviitan kattoon tulleista ylijäämäkankaista ja heinäpaaleista. Jos tämän missasi, niin sitten olisi ehkä aika hankkia silmälasit! :D

Päästyämme perille oli ihmiset jo rivissä odottamassa onnittelumaljoja. Jonathan gentlemannina tietysti nosti minut alas vaunusta sillä heinäpaali, jota käytimme jalustimena, oli jäänyt pellolle potrettikuvausten aikana.

Olin askarrellut vanhan kirjan sivuista tötteröitä viljan jyville ja leimannut meidän nimikirjaimet ja hääpäivän leimasimella jokaiseen tötteröön. Tein jokaiselle vieraalle oman tötterön ja kummasti olivat kaikki hävinneet , vaikka ajattelin, että niitä olisi ollut ylimäärin! :)

Ja kyllähän niitä jyviä satoi. Vielä seuraavana päivänäkin löysin niitä ihan joka paikasta! :D :D

Meillä kävi pikku virhe, emmekkä skoolanneet samanaikasesti vieraiden kanssa. Tämä johtui siitä, että Jonathan oli yllätyksenä minulle ostanut pinkkiä Möettia meille kahdelle ja minä kun luulin, että skoolaamme samalla kuohuvalla kuin muutkin! Noh, eihän se auttanut, kuin kiivetä takaisin hakemaan kaasoltani Miinalta lahjaksi saamamme shamppanjalasit ja avaamaan pulloa pika pikaa! :)

Eipä tuo mitään haitannut ja kaikilla oli vielä lasissa juotavaa, kun skoolasimme toistamiseen. :)

Bändi, jonka olimme palkanneet illaksi ehdottivat itse, että voisivat soitaa kitaraa ja viulua sillä aikaa kun mingel on kesken ja juomme kuohuvaa. Se toi kivasti tunnelmaa odotteluun.

Halusimme pitää itse aitan suljettuna aina ihan viime hetkille asti joten kukaan ei päässyt kurkkimaan mitä siellä tapahtuu. Syynä oli myös se, että tarjoilivat hoitivat niin, että alkuruoka oli valmiina jo jokaisella paikalla, kun vieraat astuivat juhlatilaan.

Viimeiseksi ennen ovien avaamista kuvaaja kiipesi toisen aitan vintille, jotta hän saisi kuvan koko konkkaronkasta.

Olimme asettaneet istumajärjestystaulun myös ulkopuolelle, jotta vieraat pääsivät jo henkisesti valmistautumaan ja tutustumaan heihin kenen vieressä tulevat istumaan. Hyvää ajanvietettä sekin. ;)

Seuraavassa postauksessa paljastankin miltä siellä sisällä näytti!