Lontoon-terveiset

Kristiinan Lontoon-terveiset

Lontoo on siis jälleen kerran nähty ja käyty! Big Ben iltavalaistuksessa, kuhiseva Victorian asema, lumoava Billy Elliot -musikaali… päällimmäisenä kuitenkin kaikki ensi kesän häihin liittyvät pienet ja isommatkin asiat.

Koneeni laskeutui Heathrown kentälle kymmenen aikaan aamupäivällä. Halaustentäyteinen ja lämmin jälleennäkeminen! Kentältä ajeltiin Sulhon autolla Suttoniin, jossa pari asuu, ja matkaa kertyi runsaan tunnin verran.  Alkajaisiksi joimme kahvit ja söimme tuliaisiksi viemiäni ruisleipää ja savulohta, nam. Katsastin tietysti myös pariskunnan asunnon, jonka nyt näin ensi kertaa.

Keskustelu kääntyi hyvin nopeasti itse asiaan, ja mietimme muun muassa sitä, kuinka paljon suomalaiset häävieraat ymmärtävät hääseremoniasta, jos se viedään läpi yksinomaan englannin kielellä. Entä puheet itse juhlassa? Suomalainen puheenpitäjä pystyy kääntämään ja lukemaan puheensa kokonaan tai osittain englanniksi, mutta britit eivät ainakaan itse pysty kääntämään suomeksi mitään… Kuinka paljon juhlassa voi esittää suomenkielistä musiikkia, onko kaikki esitettävien laulujen sanat esimerkiksi painettava ohjelmaan, suomeksi laulettu käännetään englanniksi ja toisinpäin? Seremoniamestarin on muistettava ilmoittaa kaikki juhlan vaiheet molemmilla kielillä, menun on oltava kaksikielinen ynnä muuta ynnä muuta. Tai sitten mennään vaan koko ajan englanniksi ja luotetaan siihen, että myös suomalaiset ymmärtävät – kaiken, tai ainakin riittävän paljon. Enpä tiedä. Olisipa mukava kuulla kokemuksia tästä kaksikielisyydestä!

 Erillinen seremoniamestari (toastmaster) on hyvä ajatus, mikäli kaaso tai bestman eivät halua ottaa vastuukseen hääjuhlan juontoa ja sujuvuutta tai kyseessä ovat suuremman luokan häät. Muun muassa vieraiden viihtyvyydestä vastaava seremoniamestari on reipas, järjestelykykyinen sekä pienistä hätkähtämätön hääparin luottohenkilö. Hän informoi vieraita ohjelmasta, pitää yhteyttä henkilökuntaan ja huolehtii mahdollisten lahjashekkien ja -korttien säilytyksestä juhlan aikana. Yleisesti tähän tehtävään valitaan ystävä tai sukulainen, jolle puhuminen ja esiintyminen on luontaista. (http://www.energiakeskus.com/energiasivut/haat/avustajat.php)

Vieraslista on luku sinänsä. Kutsukortit aiotaan lähettää aika pian, tammikuun aikana, jotta kaikilla on varmasti riittävän pitkästi aikaa suunnitella kesäohjelmaansa. Listalla on noin 130 nimeä, joukossa Morsion suomalaisia sukulaisia ja ystäviä sekä luonnollisesti Sulhon brittiläisiä vastaavia. Ainakin Morsio joutuu jättämään listan ulkopuolelle sellaisia, jotka mielellään kutsuisi – no, tämä asia nyt taitaa olla monen muunkin häitään viettävän päänvaiva. Entä kutsutaanko kaikki seuralaisineen, heidätkin, joilla ei juuri kutsun hetkellä seuralaista ole, mutta kenties juhlan hetkellä on? Ilmeisesti ei, olisihan se jotenkin hassua tavata nämä ystävät ja ystävättäret ensi kertaa siinä juhlan hetkellä. Tosin – hyvin monen muunkin vieraan kohdalla tulee käymään juuri näin: Morsio ja Sulho eivät ole läheskään kaikkia toistensa sukulaisia, eikä ystäviä, tavanneet kertaakaan ennen hääpäivää.

Lontoon-matkani päätarkoitus oli tosiaan käydä tutkailemassa hääpukuja Morsion kanssa. Morsio oli varannut ajan kolmeen eri liikkeeseen: The Couture Gallery by Britta Kjerkegaard, Ritva Westenius Couture ja Reflections Bridal Wear. 

Brittan tarjous

Kaksi ensimmäistä olivat siis huippudesignereiden (Kjerkegaard on oletettavasti tanskalainen, Westenius varmuudella alun perin suomalainen) omia liikkeitä, ja puvut sen mukaisia: silmiä hivelevän kauniita, uskomattoman upeita, satumaisen huikeita, hyvin suunniteltuja, korkealaatuisia ja – perin hintavia. Kjerkegaardilla Morsio sovitti kahta pukua ja Westeniuksella noin viittä ja sai kaikista myös selostukset hintoineen, mutta Morsion budjetti ei niin pitkälle riitä, että niistä mikään olisi ollut oikeasti varteenotettava. Oli kuitenkin mieleenpainuva kokemus käydä näissä putiikeissa, asiakaspalvelu molemmissa oli erinomaista ja asiantuntevaa, etenkin Westeniuksella. Ja hauska sattuma oli se, että juuri, kun olimme jo lähdössä pois Westeniuksen liikkeestä, itse Dame W saapui sisään ja tervehti meitä! Tosin vain englanniksi, vaikka kerroimmekin olevamme suomalaisia.

Kolmas, Reflections Bridal Wear, oli sitten ei-niin-hieno liike. Valikoima oli melko lavea, eikä ollut aivan helppoa valita vain muutamaa pukua sovitukseen. Onneksi Morsiolla jo oli suhteellisen selkeä käsitys siitä, mitä hän ei ainakaan halua ja että pitsiä pitää olla, joten kyllä niitä sovitettavia sitten löytyi. Harmi vaan, ettei yksikään puku tainnut olla kokonsa puolesta täysin sopiva eikä näin ollen oikein istuva – se hiukan hämmensi vertailua. Tämän kaupan hinnat lähtivät jopa alle tuhannesta punnasta, kun esimerkiksi Westeniuksella ”halvin” puku olisi maksanut 2 700 £…

 

Minun suosikkini Reflections Bridal Wear'in valikoimissa: Design by Justin Alexander

Seuraavana päivänä menimme sitten vielä uudestaan katsomaan sitä pukua, josta viimeksi laitoin kuvan tänne blogiin. Sittemmin Morsio on käynyt vielä yhdessä paikassa sovittelemassa, mutta nyt vaikuttaa siltä, että hän päätyy kaiken kaikkiaan ja loppujen lopuksi tuohon jo noin kuukausi sitten löytämäänsä kaunokaiseen, joka siis vielä kerran ja nyt tässä:

(Kuvan laatu valitettavan huono.)

Matkan aikana perheemme esikoinen synnytti oman esikoisensa, pienen pojan, joka on tietysti juuri niin suloinen kuin vain vastasyntynyt voi olla. Matkan jälkeen sairastin (onneksi lievän) flunssan, olen harjoitellut kuoroni joululauluja ja hoitanut keskimmäisen tyttäreni 2-vuotiasta ynnä muuta mukavaa. Siinä sivussa olen tutkiskellut häävalokuvaajien, hääbändien ja kuljetusliikkeiden sivustoja sekä pyydellyt tarjouksia. Mutta niiden tuloksista kerron lisää seuraavassa lähetyksessäni!

The Couture Gallery

Ritva Westenius Couture

Reflections Bridal Wear