Hääpäivä - Ohjelma alkaa

-Hanna-

Hääpäiväjatkotarinassani olen ehtinyt alkuruoan esittelyyn, mutta emme ole ehtineet vielä iskemään edes haarukkaa karjalanpiirakkaan, ennenkuin meillä alkoi jo ensimmäinen ohjelmanumero. Toast Madamet kuuluttivat meidät, eli hääparin kaikkien eteen. Vaikka olinkin sen sillä hetkellä unohtanut niin olimme sopineet tekevämme tämän etukäteen heti alkajaisiksi rikkoaksemme niin sanotun jään. ;)

Jos rehellisti nyt tunnustaisin, että tämä ei ollenkaan ollut mieleinen juttu häihini, kun mieheni sitä alunperin ehdotti. Kuitenkin ajan myötä aloin ymmärtää, että kyseessä on aika vahva ruotsalainen perinne ja mieheni todella halusi sen mukaan, juurikin antamaan vieraillemme osviittaa siitä, ettei tämä ole niin vakavaa.

Kyseessä oli siis perinteinen snapsilaulu. Jonathan rakastaa esiintyä ja hän osaa puhua PALJON. Tehtäväni oli lähinnä tulkata suomeksi mitä Jonathan sanoo. Se ei ollutkaan niin helppoa, kuin olin kuvitellut, sillä kun hän oli päässyt juttunsa loppuun, olin minä jo unohtanut mitä han alussa sanoi. :D 

Päätimme ottaa lauluksi jonkun jotka suomalaisetkin ovat varmasti kuulleet, eli "Helan går". Olen nauranut näille kuville yhä uudestaan ja uudestaan.

Onneksi minua ei ole siunattu laululahjoilla, sillä se ei olisi kovin nätin näköistä katsella!! :D

 

Snapsilaulu sopikin yllättävän hyvin tuomaan hieman rentoutta juhlatunnelmaan.

Alkuruokaa siivitti mukava puheensorina ja valokuvien ottaminen. Koko ajan sai olla poseeraamassa! <3 

Ensimmäisenä puhujavuorossa oli isäni, joka lyhyesti ja ytimekkäästi onnitteli ja toivotti tervetulleeksi vieraat myös hänen puolestaan. Seuraavaksi oli äitini vuoro pitää puhe suomeksi, joka suomalaisen Toast madamen, eli Sabinan toimesta käännettiin myös ruotsiksi.

Äitini oli myös koonnut kuvaesitelmän teksteineen (käännettynä myös) joka heijastettiin screenille. Toimiva idea näin kaksikielisissä häissä, jolloin kenenkään ei pidä odottaa vuoroaan ymmärtävänsä, vaan kaikki saa saman informaation yhtäaikaisesti!

Koska päätimme heijastaa projektorin kunniapöydän yläpuolelle, oli meidän siirryttävä pöytien keskelle istumaan, jotta näimme mitä screenillä tapahtui. Tämä oli mielestäni aika mukava juttu, koska siinä ehti juttelemaan hieman ihmisten kanssa aina kuin siirtyi paikasta toiseen. Olimme varanneet kunniapöydän seinän viereen klaffituolit, jotka otimme aina mukaamme, kun puhujilla oli jotain näytettävää screenillä.

Mietin aluksi miten tulemme tekemään puhujien kiittämisen. Menemmekö me halaamaan vai miten? Kuitenkin sillä hetkellä kun puhe oli ohi, tuli reaktio aika luonnostaan ja liikuttuneena puheesta yleensä riensin samantien halaamaan puhujaa. Siinä ei sitten enää paljoa mietittykkään mitä tehdä! :D

Tuli taas niin monta kuvaa, että jatketaan taas seuraavassa postauksessa! :)

Huomenlahjakuvaukset luonnossa

*Bee kirjoittaa...*

Mikä on huomenlaja? No... alunperin se on aviomiehen vaimolleen antama lahja, joka annetaan hääyön jälkeisenä aamuna. Aiemmin huomenlahja saattoi olla esimerkiksi lehmä tai astiasto, mutta nykyään lahja voi olla esimerkiksi kello tai koru. Jotkin lähteet on jopa sitä mieltä, että aviomies antoi aikaisemmin vaimolleen huomenlahjan kiitokseksi tai korvaukseksi tämän neitsyyden menettämisestä. Tänä päivänä huomenlahja edustaa kuitenkin perinnettä, jonka kautta sekä vaimo että aviomies haluavat muistaa uutta aviopuolisoaan ensimmäisenä yhteisenä aamuna.

Käsittääkseni suurin osa boudoirkuvista otetaan sisällä esimerkiksi hotellihuoneessa, niin kuin tämä kuva

Facebookin Häät 2014 -ryhmässä keskusteltiin huomenlahjakuvauksista kun ekaa kertaa innostuin asiasta. Otin yhteyttä valokuvaaja Jirina Alankoon ja sovimme heinäkuun lopulle huomenlahjakuvaukset, jotka järjestettäisiin hotellissa. Myöhemmin Jirina kuitenkin kysyi ryhmässä jos joku olisi kiinnostunut huomenlahjakuvauksista luonnossa. Otin Jirinaan taas yhteyttä ja tässä sitä ollaan, pari viikkoa sitten upean elämyksen läpikäyneenä.

Kaunis kuva kerrassaan ja edustaa ihanasti ihmisen ja luonnon välistä yhteyttä.

Espoon Oittaalle otin mukaani valkoisen pitsikorsetin, mustavalkoisen satiinisen yömekon sekä läpinäkyvän vaaleanturkoosin lantiohuivin. Jirina on muuten persoonana aivan ihana ja ammattitaitoinen valokuvaaja! Vaikka mua jännitti aika paljon niin Jirina ehdotti jatkuvasti, että millasessa asennossa mun tulis olla, minne katsoa ja millä tavalla. Samalla kuvauksista tuli hauskaa kun huomasi etsivänsä uusia puolia itsestään. Kuvista tuli lopulta aivan fantastisia! En olis uskonu, että musta saa niin hyviä kuvia. Ehkä juttu on kans siinä, että kun poseeraa kameralle niin ei näe itseään tai omaa kroppaansa niin ei pysty olee liian kriittinen itselleen. Samalla ei näe just niitä häiritseviä makkaroita.

Sensuelli kuva niityn keskeltä.

Kaiken kaikkiaan musta tuntuu, että oon paljon itsevarmempi tän kokemuksen ansiosta. En enää ahdistu mun rakkauskahvoista tai niistä kropan osa-alueista, joista en normaalisti pidä. Kuvista tuli niin upeita, että lakkasin ajattelemasta kropan yksityiskohtia. Tuli ihan mieleen Doven mainokset, joissa painotetaan sitä, että kaikki ihmiset ovat kauniita sellaisina kuin ovat. Kuvaukset oli todella vapauttava kokemus ja muutenkin meillä on J:n kanssa nykyään paljon hauskempaa suljettujen ovien takana kun itseluottamus on nyt korkeammalla, enkä nyt yhtään liioittele.

Ovela ja elegantti kuva puuhun nojaten.

Mun mielestä tää alla oleva kuvaa kuvaa parhaiten ehkä sitä, millaiseksi mä näen huomenlahjakuvauksen. Siinä ollaan itselleen tutuissa asusteissa ja pidetään hauskaa. Hymy tulee jo pelkästään siitä kun ajattelee tulevan aviomiehen ilmettä kun näkee kuvat. Moton pitäisi olla joko "Elämä on ihanaa" tai "Olet kaunis sellaisena kuin olet". Sormen suuhun laittaminen tai konttausasento ei sen sijaan mun mielestä kuuluu huomenlahjakuvauksiin. :D

Hymyä, rantahiekkaa ja oma itsensä tässä kuvassa.

Boudoir- ja huomenlahjakuvauksissa saat siis itse päättää, mitä päällesi laitat. Esimerkiksi ylläolevissa kuvissa kaikilla on vähän erilainen pukeutumistyyli ja lähestymistapa. Mä viihdyin todella hyvin siellä luonnon keskellä, että suosittelen lämpimästi ulkokuvauksia, mutta miksei sisällä otetut kuvat olisi myös kauniita. Harmi muuten, että Jirina muuttaa kesän jälkeen Englantiin, mutta tässä teille jonkinlainen lista huomenlahja-/boudoirkuvaajista:

Eeva Meusel, Mikaela Löfroth, Hey Look, Nina Dodd, Niki Strbian, Anna Jarske, Janica Karasti, Valokuvaamo Klik, Olga Golubev, Tuike Ekroos, Vautsi Vau, Esa Piiroinen, Niko Paulanne, Tara Jaakkola, Juha Sompinmäki ja Marissa Tammisalo.

Mitä mieltä te ootte tällaisista kuvauksista?

Onko ehdoton ei vaiko kiinnostava idea?

La Chocolá - koemeikki ja -kampaus

Ida kirjoittaa

Pääsin blogin kautta tutustumaan Tampereella pääkirjasto Metson vieressä Mustanlahdenkatu 26:ssa palvelevaan La Chocolá:n. La Chocolá:sta löytyy kaikki palvelut mitä tarvitset juhlapäivänäsi: parturi-kampaamopalvelut, kynsihuollot ja ihanat rakennekynnet sekä ripset. Heti kampaamon edestä löytyy maksullisia parkkipaikkoja jotka ovat aika kivasti vapaana.

Mulla oli muutama kuva koskien kampausta mukana. Toiveena oli muhkea kiharakampaus jossa on lettejä ja nuttura niskaan toiselle puolelle. Lisäksi haluan, että kampauksessa ei ole monesti hääkampauksissa olevia suoria sliipattuja pintoja vaan sen tulee olla kuohkea ja rento. Koekampaus oli malliltaan toivomani kaltainen mutta muuten ei mielestäni vastannut lainkaan toivomaani. Se on minulle liian arkimainen ja lättänä, lettejä olisin toivonut myös lisää. Hääpäivänä kampaus saisi olla kauttaaltaan kihara ja muhkea. Uskon, että neuvottelemalla kampaajan kanssa saisimme hiottua minulle unelmieni kampauksen.

Meikkipuolesta mulla ei ollut mukana kuvia mutta toivoin smokey eyes meikkiä joka saisi olla tumma ottaen huomioon tummat silmäni. Meikkiin olen erittäin tyytyväinen ja se minulle tulee varmasti hääpäivänäni. Hulipunan sävyn haluan lopulliseen versioon pinkimmäksi.

Palvelu oli erittäin ystävällistä ja palaan sinne aivan varmasti. Mulla on nyt pohdinnassa otanko koko paketin, eli häämeikin ja -kampauksen vai vain meikin.

Mitäs sanotte?

Love, Ida

Hääpäivä - Ovet auki juhlatilaan ja alkuruoka

-Hanna-

Tarina jatkuu siitä, kun tasan klo 18 avattiin ladon portti vieraille. tarjoilijat ja pitopalvelun kokit olivat laittaneet juomat ja alkuruoan paikoilleen odottelemaan vieraita.

Kynttilät paloivat jo kuudelta illalla vaikka ulkona oli kaunis ja valoisa kesäpäivä, mutta se toi ehdottomasti tunnelmaa aittaan. Tila ei olisi ollut yhtä lämpimästi vastaanottava, jos niitä ei olisi sytytetty saman tien.

Saimme kunnian astella ensimmäisenä juhlatilaan ja samalla morsiankin sai huokaista helpotuksesta, sillä kaikki oli todellakin viimeistä piirtoa myöten valmiiksi laitettu, vaikka aikamoisen kaaoksen sinne jätinkin lähtiessäni sieltä viimeisen kerran ennen vihkimistä. Taas kerran kiitokset kuuluu kaikille läheisilleni, jotka auttoivat minua häiden järjestelyissä.

Vieraat näkivät istumajärjestyksen heijastettuna projektorilla kankaalle, joka oli asetettu kunniapöydän yläpuolelle, jolloin heidän oli suhteellisen helppoa löytää omalle paikalleen.

Meillä oli kaksi Toast Madamea, jotka pitivät huolen illan ohjelmasta ja juontamisesta. Jonathanin sisko, Anna hoiti pääasiassa ruotsinkielen juonnot ja veljeni avovaimo Sabina taas pääasiassa suomalaisen. Tavoitteenamme oli tehdä illasta kaikille vieraille helposti ymmärettävä ja kaikki huomioonottava. Saimme tästä kyllä kiittelyitä jälkikäteen, kuinka hienosti kaikki hoitui kahdella kielellä. :) Erityiskiitos siitä Sabinalle, joka hoiti myös ruotsinkieliset osuudet aivan upeasti!

 

 

Menua suunnitellessamme päädyimme pääruoan kohdalla käyttämään vain ruotsalaista lähiruokaa, jolloin alkuruoaksi valitsimme jotain erityisen suomalaista. Suurin osa ruotsalaisista vieraistamme ei ikinä ole maistanut karjalanpiirakoita, joten pyysimme pitopalveluamme valmistamaan sitä alkuruoaksi graavatun lohen ja munavoin kanssa. Perinteisiä niistä ei kuitenkaan tullut ulkomuodollisesti tai edes makunsa puolesta, mutta kirjoitimmekin menuihin jo aikaisemmin, että teemme perinteisiä ruokia modernilla twistillä. ;)

 

Koin myös, että karjalanpiirakat olivat myös loistava tapa tuoda esiin osaa sukujuuristani, sillä äitini suku on karjalasta kotoisin ja uskon, että sukulaiseni pitivät myös ajatuksesta.

 

Alkuruoan kanssa tarjosimme vieraille Jacob's Creekin Dry Rieslingiä, joka oletetusti sopisi kalan kanssa hyvin. Lisäksi tarjolla muutakin, kuten Staropramen olutta, jota sulhanen halusi ehdottomasti tarjota. Tarinammehan alkoi Staropramenin valmistusmaassa Prahassa, jossa tapasimme toisemme ensi kertaa.

 

Ennenkuin pääsimme alkuruokaan käsiksi, oli Jonathan pyytänyt, että saisimme "pienen puheenvuoron" itsellemme. Olin jo siinä hätäkässä täysin unohtanut, että meidän näin piti tehdä ja olin ihmeissäni, kun meidät pyydettiin puhujan paikalle kertomaan mitä meillä oli sanottavana. 

Vaikka juttu ei sinänsä niin jännittävä olekaan, niin ajattelin silti jättää pienen cliffhangerin ja palata asiaan seuraavassa postauksessa! ;)