Sukunimi

-Hanna-

Hassua, mutta totta... Näyttää nimettäin siltä, että meidän suurimmaksi häihin liittyväksi ongelmaksi on muodostunut meidän tuleva sukunimi. Häihin on vajaa 80 päivää aikaa, mutta emme vieläkään tiedä, miksi meitä kutsutaan häiden jälkeen.

Minun sukunimeni on perinteinen suomalainen perusnimi. Itselläni ei tietenkään ole mitään sitä vastaan , jos vaikka tuleva mieheni haluisi sen ottaa. Kuitenkin tämä nimi kirjoitetaan täällä Ruotsissa lähes poikkeuksetta väärin. Anttilasta tulee Antilla. Lisäksi se, että Suomesta löytyy kauppaketju samalla nimellä ei tehnyt tulevasta aviomiehestäni yhtään sen innokkaampaa, ottamaan minun nimeäni myös itselleen. 

Avomieheni nimi sitten on viidenneksi yleisin nimi Ruotsissa. Yleisempi kuin Svensson. Minulle nimi on kuitenkin sen verran "erikoinen", joten minulla ei olisi mitään ongelmaa kulkea nimellä Hanna Larsson, niinkuin monta muutakin ihmistä Ruotsissa. Minun ei tarvitse olla niin uniikki! ;) 

Kuitenkin sulhoni on päättänyt pyhästi, että nyt kun hänellä on mahdollisuus vaihtaa nimensä johonkin hieman originaalimpaan, niin hän haluaa sen myös käyttää. 

Suvussani on yksi ruotsinkielinen sukunimi, joka kirjoitetaan hieman suomalaisittain. Tämä sukunimi oli hetken aikaa meidän ykkösvaihtoehtona ja koska se oli suvussa, ei ongelmia pitäisi olla saada se.

Kuitenkin Jonathanin vanhempien maatila, jossa mekin asumme, on ollut suvussa yli 200 vuotta ja siksi se olisi hänelle tärkeätä saada tilan nimi ujutettua jotenkin sukunimeen. 

Varteenotettavin vaihtoehtomme on siis muodostaa uusi sukunimi. Ajattelimme pääasiassa käyttää näitä kahta nimeä uudessa nimessä. Kokeilimme kaikenlaisia nimiyhdistelmiä. Jopa yritimme yhdistää hieman suomen ja ruotsin kieltä sekaisin, mutta eihän ne toiminut. Jotenkin aina se kuulosti hassulta jommalla kummalla kielellä. Lopulta kuitenkin keksimme aivan loistavan nimen ja lähetimmekin hakemuksen patenttitoimistolle kolmella eri variaatiolla samasta nimestä yhtä kirjainta muuttaen. Se tuli kuitenkin bumerangina takaisin. Ruotsissa asuu kuusi ihnmistä samalla nimellä. Bummer.

Yritimme myös kahta muuta pientä variaatiota, jos se auttaisi, mutta ei: lausunta muistuttaa liikaa jo olemassa olevaa nimeä. 

Saimme kuitenkin mahdollisuuden ottaa yhteytta heihin jotka nimen omistavat. Jos saamme luvan heiltä, niin voimme käyttää sukunimeä. Kielteinen vastaus tuli sieltäkin... :(

Minulle morsiamena on tärkeintä, että saamme jakaa saman sukunimen siitä hetkestä lähtien kun menemme naimisiin. En ole kovin konservatiivinen muuten, mutta tämä on tärkeää minulle ja pieni paniikki alkoi jo hiipiä, että näinköhän tästä ei tule mitään ja nimeä vain ei saada ennen häitä.

¨

Kuitenkin onnekseni saimme kattavan vastauksen patenttitoimistolta kysymykseemme, että miten paljon nimeä pitää muuttaa, että se olisi hyväksyttävissä. Viikonlopun aikana onnistuimme vääntelemään ja kääntelemään kaksi uutta vaihtoehtoa, jotka postitimme maanantaina samaan aikaan esteettömyystodistuksen kanssa. 

Nyt kaikki peukut ja varpaat pystyyn, että saamme sen nimen minkä haluamme! :D

Päätös kestää korkeintaan 8viikkoa, joten ylimääräistä aikaa meille ei jäänyt kuin muutama hassu päivä! ;)

Täytyypä haudata haaveet siitä, että voisin Etsystä tilata itselleni velourpuvun uudella nimellä varustettuna, joka olisin ollut päälläni hääpäivänä valmistelujen ajan. ;)

Nimi pysyköön vielä salaisuutena...

Mitenkäs teillä on ratkaistu nimiasiat?