Sanoimme sukuni ja J:n kanssa noin 1,5 kuukautta sitten hyvästit mummilleni Munkkiniemen kirkossa. En ollut nähnyt mummia noin viiteen vuoteen ja vaikka ei mummin kanssa oltu enää niin läheisiä tässä, niin muistot ovat korvaamattomia. Mä olin mummin pikku prinsessa, joka mummilla ollessaan aina leikki sen koruilla, tykkäsi katsoa Mickey Mouse Clubia nauhalta ja laati balettiesityksiä. Balettia ehdin harrastaa 6 vuotta.
Mummi on vanha oopperalaulaja ja yhtenä synttärilahjana sain kirjan Vanhan oopperan kummitys hymyilee, josta löytyy kuvia mummista. Kirjassa esitellään Aleksanterin teatterin vaiheita. Meitä on itse asiassa nyt kolme sukupolvea esiintynyt Aleksanterin teatterissa kun mummi on, sitten mun isä on myös pienenä laulanut siellä (heittää aina läppää siitä kerrasta, haha...) ja sitten mä olen tanssinut siellä pari vuotta sitten. Kaksi ensimmäistä kuvaa on siitä kirjasta:
Tässä mummi seisoo vasemmassa reunassa. Kyseessä on Giacomo Puccininin Bohéme vuodelta 1964, joka pyörii tälläkin hetkellä Kansallisoopperassa.
Tää oli aika hauska kuva kun en oo tienny mummin esittäneen tummaihoista naista. Tässä on kyse George Gershwinin Porgy and Bess oopperasta vuodelta 1964, missä mummi esittää pääosan Bessiä. Kuvan vieressä oli tällainen arvostelu: "Kansan lehti, Tapio Metsä: Näyttämöllisesti mummi kuljeskeli Catfish Rown neekeri-korttelissa kuin kotonaan luontevasti ja muuhun ympäristöön assosioituen. Hän pääsi näppärin keinoin sangen motivoituun roolikuvaan, jossa ilmeni pisara aitoa neekeriverta." AIVAN KAMALAA! :D Siis kuvitelkaa, että nykyään oopperassa pyörisi joku "neekeri-ooppera". Ensinnäkin neekeri-sana on niin vanha, eikä sitä kukaan enää onneksi käytä ja toisekseen, tää vaikuttaa siltä, että esiintyjät tai herra Metsä ei oo koskaan tavannukaan tummaihoista. Hahah... aito neekeriveri... voi elämä! Erilaista oli 60-luvulla siis. :D
Tässä mummista aivan ihana kuva!
Vielä en oo saanu käsiini sitä levyä, jossa mummi laulaa useammankin laulun, mutta elokuvan Serenaadiluutnantti oon nähnyt. Se tulee telkusta aina silloin tällöin, vaikka onkin vuodelta 1949.
Siinä mummi esittää pääosaa luutnanttien ympäröimänä.
Jos levyltä löytyy jokin sopiva kappale häävalssiksi niin olisi todella upea käyttää sitä. Sitten on vielä tämä mummin vanha laukku, jota oon miettiny käyttäväni häälaukkuna. Vähän erikoinen se kyllä on, että en oo ihan varma. Toisaalta sit tulis ainakin käytettyä jotain vanhaa -ajatus.
Onko teidän isovanhemmat siinä kunnossa, että pääsevät osallistumaan häihinne?
Voi mikä suomi-filmi kaunotar <3
VastaaPoistaOtan osaa suruusi. Oman mummin poismenosta on jo jokunen vuosi, mutta edelleen se riipaisee, kun sitä miettii. Mielestäni laukku on upea! Ehdottomasti valitsisin laukun häälaukuksi. Nostalgiaa, jotain vanhaa ja tunnearvoltaan korvaamaton :)
Kiitos Korppu! Oikeassa oot, että tunnearvoltaan laukku on korvaamaton ja toisi tavallaan mummin osaksi hääjuhlaa. 1p laukulle! :D
PoistaTäältäkin yksi tai siis kymmenen pistettä laukulle. <3
VastaaPoistaWau! Pisteitä ropisee! :D
PoistaMikä ilmestys mummisi onkaan ollut! Niin kaunis ja elegantti. Ihanaa, että sinulla on näin konkreettisessa muodossa muistoja asioista, joita mummisi on tehnyt. Ja laukku on myöskin ihana. :)
VastaaPoistaVoi kiitos! Enemmänkin konkreettista saisi olla, mutta tää laukku on kyllä aikamoinen helmi. :)
PoistaKyllä tuo kelpaisi minullekin häälaukuksi historiansa ja uniikin tyylinsa vuoksi! :) Mielestäni kannattaa käyttää häälaukkuna. Ja vaikka se ei sitten olisi se tyylillisesti kaikkein osuvin valinta hääpukusi kanssa tai luontevin kantaa mukana, niin eihän morsian edes monessa kohdassa kanna laukkua: alttarille astelut, häävalssit, hääkuvat ja pöydässä istumiset hoidetaan ilman laukkua kainalossa. Kunhan saat sinne mahtumaan sen mitä mahdollisesti mukaasi tarvitset (meikit ym.).
VastaaPoistaIsovanhemmistani on elossa kolme. Toisesta mummosta olen hiukan huolissani, sillä hän on nyt vähän sairastellut ja joutunut muuttamaan hoitokotiin. Toivottavasti kaikki kuitenkin pääsevät osallistumaan häihimme!
Otetaan laukku siis käyttöön. :) Laukku ja kengät on kyl sellaisia morsiamella, että niitä ei kaikki vieraat edes näe. Onneks on vielä sopivan kokoinen että varmasti meikit ja puhelin mahtuu. Toivotaan, että kaikki isovanhempasi pääsevät osallistumaan, mutta toisaalta jos mummon kunto ei kestä niin aivan varmasti mummo itkee ilosta kun näkee teidän hääkuvat.
PoistaIhana kirjoitus. Minäkin kannatan laukkua! Kuten yllä jo mainittiin, ei sitä laukkua edes tule kanniskeltua paljon eli ei niin väliä, vaikkei se olisi aivan hääpuvun tai kenkien tyylinen.
VastaaPoistaMinulla on elossa molemmat mummoni, jotka asuvat usean sadan kilometrin päässä pk-seudulta, jossa juhlimme. Toinen mummoni ei valitettavasti jaksanut tulla häihimme terveystilanteeseensa vedoten, mutta toinen tuli, kun hän sai kotipaikkakunnaltaan kyydin häihin. Mummo oli oikein pirteänä. <3 Olemme siskoni kanssa tämän mummon ainoat lapsenlapset, joten hänelle oli varmasti todella tärkeää tulla häihin. Molemmat mummot kyllä epäilivät etukäteen, jaksavatko tulla, varsinkin kun oli vielä talvihäät.
Huippua! Onnellisuus lisää henkistä ja fyysistä hyvinvointia ylipäätänsä että varmasti mummosi oli pirteä. :D Näinhän se on vanhempien ihmisten kanssa, että he ei välttämättä ihan pysty lupaamaan tulevansa.
PoistaOi, ihana laukku! Tuo olisi upea tapa muistaa häntä! Juuri luin Inked Wedding blogista muitakin kekseliäitä ja kunnioittavia tapoja muistaa jo edesmenneitä http://www.inkedweddings.com/25-unique-ways-to-honor-deceased-loved-ones-at-your-wedding/. Tuulikellot, varatut paikat ja taulut saivat jo tipan linssiin lukiessa..
VastaaPoistaHei kiitos linkistä! Todella koskettavia juttuja. Toi ilmapallon päästäminen taivaaseen viestin kera ja salainen keksiresepti on aivan ihania ideoita. Jos edesmenneitä on usempi niin sit vois olla jotain varattuja paikkoja jne. :)
Poista