Halusin, että häiden teema on selkeästi yhtenäinen ja näkyy kaikessa ihan kutsuista paikkakortteihin asti.
Paikkakortit valmistelin jo ehkä kuukausi sitten mutta loppuun saimme ne tehtyä vasta viimeisen ilmoittautumispäivän jälkeen, joka meillä oli 20.7.
Olisin halunnut kirjoittaa korttien nimet kauniilla kaunolla ja suunnittelin kirjoittavani jokaisen nimen ensin tietokoneella käyttäen kaunista kaunofonttia josta sitten kirjoittaisin mallista matkien ne samannäköisiksi käsin, mutta muut ylipuhuivat mut säästämään aikaa ja vaivaa ja kirjoittamaan ne ihan omalla käsialalla.
Toiset nimet oli helpompi kirjoittaa kuin toiset joten en ole kaikkien ulkonäköön tyytyväinen. Ei voi mitään!
Eilen 6.8. oli tasan kuukausi häihin. Uskomatonta miten aika rientää! :)
Hääpäivänämme kello kulki niin kauheaa vauhtia, että jos yhtään itselläni on hajua, oli meidän tanssin vuoro vasta noin kello puoli yhdentoista jälkeen.
Meille oli yllättävän helppoa valita häävalssi ja vielä miten se soitetaan, sillä perheessämme on useampi, joka taitaa harmonikan soiton. Itse en pystyisi omaa tanssiani soittamaan vaikka osaisin, mutta siskoni Jenni itseoppineena musikanttina lupasi soittaa meidän häävalssimme harmonikalla.
Tärkeää meille oli myös soittoväline. Isäni isä on aikoinaan kulkenut tanssilavoja ja esiintynyt milloin missäkin päin Suomea harmonikkansa kanssa. Vaaristani on jo aika jättänyt, mutta hänen soittopelinsä majailee tätä nykyä siskoni hoivissa ja minulle oli erittäin tärkeätä, että häävalssimme soitetaan juuri vaarini vanhalla harmonikalla. Kuljetuksessa Ruotsiin sai soittopeli hieman kolhuja ja sen myötä yksi koplari ei enää toiminut, mutta ihan hyvät saundit saatiin siitä silti irti. :)
Syystä, että itsekin olen soittanut haitaria useamman vuoden lapsuudessani, halusimme jonkin kappaleen, jonka olimme jo harjoitelleet aikaisemmin. Vaarilla oli aina tapana soittaa "Mantsurian kukkuloilla" samanaikaisesti, kun me lapset hypimme ja riehuimme sohvalta toiselle. Kun soitto loppui loppui riehuminen hetkeksi ja vingunta "uudestaan, uudestaan".
Tästä syystä olisi ollut erityisen mukava saada kyseinen kappale myös valssiksemme, mutta käydessämme läpi kappaleita siskoni kanssa etukäteen huomasimme, että sen sanoitukset olivat aika surulliset, eikä kovin hähin sopivat.
Päädyimme lopuksi Suvivalssiin. Kauniit sanat, tuttu melodia, joka oli helppo myös siskolleni soittaa. Hänellä kun ei kuitenkaan aikaisempaa lavakokemusta ole ollenkaan!
Pieni paniikinomainen tunne kuitenkin tuli ennne häitä, sillä ensi kertoja harjoitellessamme valssia yhdessä vain kolme päivää ennen häitä tajusin, ettei mieheni osaa edes valssin perusaskeleita.
Tähän mennessä siis hän oli vakuuttanut minulla, että hän osaa valssia kuin vettä vaan. Kuitenkin hänen väitteensä siitä, että valssin kuviossa otetaan vaan kaksi askelta, kertoi aivan toista. :P
Kahden kerran tehovalssikurssin ansiosta onnistuimme tekemään ihan jees perusaskelkuviot. En minä enempää olisi odottanutkaan, sillä meillä ole vähän muuta mielessä niillä vaikeimmille kuvioille, joita olikin harjoiteltu vähän pidempään. Soittajan sormissakin oli vähän enemmän vauhtia, kuin mitä oltiin harjoiteltu, mutta kyllä me jotakuinkin pysyttiin mukana, ainakin melkein!
Valssattuamme ensimmäisen säkeistön ja kertosäkeen kaikki sitten muuttui. Jonathan laittoi leikin poikki ja käski Jenniä lopettamaan. Tämähän siis onnistuttiin ajoittamaan ihan täydellisesti, sillä Jonathan oli juuri aiemmin mennyt sekaisin askelissaan, joten keskeytys näytti ensiksi ihan aidolta. :)
Olimme harjoitelleet Jennin kanssa pari kertaa aikaisemmin ja pyysimme häntä näyttämään erittäin ärsyyntyneeltä, että hänet keskeytettiin. Minunkin olisi pitänyt näyttää yllättyneeltä ja ärsyyntyneeltä, mutta minkäs teet kun hymyilyttää niin paljon! :D
Sen verran oli siippani hermostuksissaan, että aloittaessamme yllätystanssin olimme jo kaksi askelta myöhässä ja missasimme ensimmäisen kädestä kiinnioton sivuaskeleissa heti perään. Hyvä puoli tässä kuitenkin oli, ettei kukaan tiennyt mitä odottaa, niin vieraat eivät tienneet mikä meni pieleen.
Yllätystanssillamme on oikeastaan myös tarina. Se on opeteltu suoraan televisiosarjasta "How I met your mother", missä Robin ja Barney tanssii kyseisen tanssin ollessaan vieraana häissä Clevelandissa. Barney sanoo tanssin alussa "Let's show Cleveland how it's done" ja saman sanoi Jonathan ennen tanssia, muuttaen tietysti Clevelandin Halmstadiksi.
Aloitimme katsomaan kyseistä tv-sarjaa jo ensimmäisillä kerroilla kun tapasimme. Siitä tuli sarja, jota katsoimme vaan yhdessä ja meillä alkoi olemaan jo oma huumori sarjaan liittyen. Siitä tuli siis "meidän juttu".
How I met your motherin viimeisellä kaudella Barney ja Robin valmistelevat häitään ja katsoimme viimeisen kauden samoihin aikoihin omien häidemme valmistelujen kanssa. Monet lentävät lauseet joita hoimme viimeisien kuukausien aikana on siitä sarjasta. Puhumme keskenämme englantia, joten ne on aika helppo sisällyttää keskusteluihin. ;)
Ihan samalla tasolle koreografian vaikeudessa emme voineet mennä kuin sarjan hahmot, sillä minun puvun kanssa en voinut pyörähdellä lattiatasolla ja Jonathan ei voinut liukua luokseni lattiaa pitkin, mutta hieman muuttelemalla koreografiaa saimme sen kuitenkin muistuttamaan jotakuinkin alkuperäistä.
Jenni avitti vielä sen verran, että hän asetti tuolin tanssilattialle poistuessaan lavalta, jotta saatiin loppukoreografia suoritettua. Bändin pojilla kävi vaan pieni virhe, sillä he katkaisivat musiikin liian aikaisin, vielä kun meillä oli koreografiaa jäljellä. Onneksi he tajusivat laittaa sen uudelleen kuitenkin päälle, kun me vain jatkoimme sitkeästi tanssimista.
Tässä vielä kännykällä kuvattu video tanssistamme.
Huomioikaa, että emme osaa tanssia, joten ylenpalttista kritiikkiä ei saa antaa! ;)
Tanssimme jälkeen oli hetki vapaata tanssiaikaa myös vierailla, mutta emme ottaneet mitään virallisia anoppi-appiukko tansseja vaan siirryimme suoraan hieman menevämpään tanssimusiikkiin.
Hetkeä myöhemmin meillä oli vielä yksi ohjelmanumero ennenkuin Toast Madamien työtehtävät olivat ohi ja vieraat pääsivät vapaasti tanssimaan ja nauttimaan baarin antimista.
Kuvauksen jälkeen kun palasimme juhlatilaan, saimme taas samantien kutsun istumaan ja vastaamaan totuudenmukaisesti tuleviin kysymyksiin.
Vuorossa oli siis kenkäleikki. Minä otin toisen Jonathanin kengän ja hän minun toisen kenkäni. Kaasoni esittivät siis kysymyksiä, joihin piti vastata selät vastakkain nostamalla kenkä ylös vastauksena. Jos koin väittämän sopivan paremmin itseeni, kuin siippaani, nostin oman kenkäni ylös ja päinvastoin.
Kysymykset esitettiin aina ensiksi suomeksi ja sitten vasta ruotsiksi. Vaikka meillä oli sääntö etten saa nostaa kenkää ylös, ennenkuin kysymys oli esitetty molemmilla kielillä, niin taisin melkein jokaisen kysymyksen kohdalla ottaa pienen varaslähdön. ;)
Kysymykset ei aina olleet niin yksiselitteisiä. Esimerkiksiksi "kuka teillä siivoa kotona", päätyi siihen, että nostimme molemmat molempien kengät ja vielä samalla tavalla, että minun oli hieman korkeammalla kuin Jonathanin.
Yhdessä tapauksessa ei nostettu kumpikaan kenkiä ylös laisin ja sitten tuli niitä, joissa oltiin ihan eri mieltä. Esimerkiksi, että ketä on enemmän aamuäreä. Jonathan väitti, että minä ja syystä, että olen ärsyttävä aamulla (eli en äreä) koska puhun liikaa. Minä taas väitin, että hän, kun ei halua puhua ensimmäiseen tuntiin ollenkaan. :P
Hauska tämä leikki oli kuitenkin, eikä avioeroa tarvinnut laittaa vireille vielä ainakaan :D :D
Ennenkuin pääsimme paikoillemme saimme polttareissa ansaitsemamme todistukset ja maalaamamme taulut toisistamme. Pojat kävivät myös läpi videon avulla mitä polttareissa tapahtui. Välillä täytyi vähän punastella materiaalia, sillä stringipeppu vilahdellen screenilla, ei ehkä ollut sitä illan tyylikkäintä antia näyttää sukulaisille. Noh, mutta huumorin kautta. ;)
Molemmilla meillä oli polttareissamme tehtävänä maalata kuva tulevasta puolisostamme.
Jonathanin aika kuvan tekemiseen oli loppuen lopuksi ollut erittäin rajallinen. tarkoitus oli ollut jatkaa myöhemmin polttareiden kuluessa aina kun oli mahdollisuus, mutta sitten sellaista ei enään ollutkaan. Maalauksessa minulla on vatsalihakset ( I wish), toisessa kädessä salibandymaila harrastukseni merkiksi ja toisessa kädessä höyryävä labramittalasi työni merkiksi. Aika kuvaava jos sanoisin. Minä taas päädyin tekemään kuvastani hieman erilaisen version. Siinä oli Jonathan, oluttölkki kädessä katselee auringonlaskua. Hän on ajanut scootterilla ylös mäelle rakentamalle mökilleen, josta näkyi myös se keltainen talo jossa nyt asumme. Ei ole pelkoa, että meistä ikinä mitään taiteilijoitakaan tulisi! :D :D
Bändi soitteli biisejään kaikissa mahdollisissa väleissä taakaakseen leppoisan tunnelman. Itseasiassa bändin jäsenet olivat kuulemma olleet hieman pettyneitä juhlien jälkeen, etteivät saaneet soittaa ihan niin paljon kuin halusivat. Meillä oli niin paljon ohjelmaa, etteivät ehtineet. Mutta ne olivat meidän häät, joten se on vaan hyväksyttävä, että meidän ehdoilla mennään. :)
Halit vielä marsalkoille, hyvin tehdystä työstä ja hienosta videosta , jonka parsivat kasaan polttareista. Tietysti myös siitä, että palauttivat sulhasen yhtenä kappaleena kotiin, että päästiin naimisiinkin. :)
Seuraavan vuorossa oli kimpun heitto. Jonathan koki sukkanauhan heiton hieman epämukavaksi tehtäväksi, joten päätimme yksinkertaisesti skipata sen. Kimpunheiton suoritimme silti, sillä minulla ei ollut mitään ajatusta alkaa säilömään sitä.
Jokaisissa häissä, joissa olen ollut mukana on kimpunheitto tilanteissa tyttöjä joutunut vähän suostuttelemaan mukaan ja niin nytkin. Vähän nihkeästi siellä seisottiin ja aika kaukana, joten minähän heitin kimpun sitten heidän eteensä lattialle.
Sieltä ystäväni kuitenkin kävi sen salamannopeasti nappaamassa itselleen. Reaktionopeus kohdillaan. Ei sinänsä ihme, sillä treenaamme yhdessä joten tiesin, että siellä löytyy taistelutahtoa. ;)
Huh kylläpäs onkin jo aikaa listan viime päivityksestä.. Todella paljon asioita on tapahtunut tässä ajassa. Ihanaa saada vetää monta kohtaa yli!! Tarkimmin lukevat ehkä huomaavatkin, että jotain kohtia olen poistanut kokonaan ja lisännyt paljon uusia. Niin ne suunnitelmat muuttuvat.
kihlojen kaiverrus (kaivertamatta vasta vuodesta 2011 asti)
Kukat
suunnittelupalaveri floristin kanssa
Kukkien tilaus: morsiuskimppu
kaasojen rannekukat
Sulhasen viehe Isien vieheet äitien rannevieheet
pöytäkoriste kukat
Kampaus
päätä kampaus
harjoituskampaus
hiuskoriste
Kutsut
suunnittele
osta vanhaan kirjoituskoneeseen uusi mustenauha
osta paperit
osta muut tarvikkeet
osta kirjekuoret ja postimerkit
kirjoita
valokuvat
osoitteet
lähetä
Hääohjelma
suunnittelupalaveri
suunnitelma
aikataulutus
Kirjoita
hääohjelmat ja -leikit Hääbingokynät + maalaus
Bingokortit
Lasten kuvabingo
Lasten puuhapaketit
puheet
kirjoita ohjeet kaasoille, bestmaneille + muille
Photo booth
Propit
Taustakangas
Kamera + jalusta
Ohjeet
Vieraskirja
Osta tarvikkeet Polaroid + kuvat
Vieraskirjakortit
Vieraskirja
valmista
kynät
Taulut
suunnittele tietokoneella taulut
osta kehykset: ikeasta
tulosta taulut
kokoa
Koristeet
pompomit
ilmapallot
osta tuikut
tuikkujen teippaus
tuikkukipot kynttilänjalat lasipulloja
koristele
osta Ikeasta valkoisia kynttilöitä Koristepuut + koristeet
Viirit
Valikuvaseinä
Karkkibuffet
kulhot
kauhat
koristeet
karkit
Cigar bar
osta sikarit
osta leikkuri Osta sikarisytytin
osta tulitikut
tuunaa tulitikut Kulhot
tuhkikset
konjakit ja viskit
Lasit
WC
wc-kori naisille
wc-kori miehille
Wc-paperit
piilopullot?
Morsian kauniiksi
sokerointi
ripsien huolto
kulmien muotoilu
kynnet
kosmetologi
harjoitusmeikki
Sulhanen vielä komeammaksi
kosmetologi
parturi
Lahjat
sulhasen huomenlahja
kaasojen lahjat
bestmanien lahjat
Yöpymiset
hääaaton yöpyminen morsian
hääaaton yöpyminen sulhanen
hääyön hotelli Häämatka
Hääjännitys on hiipinyt aika kertarysäyksellä nyt munkin päähäni. Me ollaan hoidettu sulhasen kanssa todella tiiviisti hääasioita ja häät on mielessä koko ajan. Ihan siis oikeasti, koko ajan. :)
Tää jännitys on ihanaa ja nyt nautin oikeastaan koko suunnitteluprosessin aikana eniten. Aivan huikea tunne kun sulhon polttarit on vietetty ja kaikki konkretisoituu. Me todella mennään naimisiin 36:n päivän päästä!
Love, Ida
