Hääpäivän aamu

-Hanna-

Malttamaton kun olen, niin päätin sitten kuitenkin tehdä käänteisen järjestyksen postauksille ja aloittaa jo kirjoittelemaan hääpäivästä.

Aloitimme päivämme molemmat, niin sulhanen kuin minä, tavallaan saman katon alla. Vaikkakin eri tilassa. Klo 11 aamupäivällä olimme varanneet kaasoilleni ja minulle kampaajat Halmstadin keskustassa sijaitsevassa Hår&Sånt-kampaamosta. Heillä oli valmiiksi räätälöity paketti morsiamille johon sisältyi skumpat, pikkupurtavat ja salaattilounas. Ensin kampaajantuoliin viereeni istahti kaasoni ja siskoni Miina ja kun hän oli valmis paikalle istahti toinen kaasoni, sulhasen sisko Anna.

Minulle oli varattu myös meikki samasta paikasta Sandralta, joka on erikoistunut morsiuspaketteihin. Upeaa työtä kaiken kaikkiaan ja olin todella onnellinen, että valitsin hänet. Hieman ehkä arvokkaampi paketti oli kaiken kaikkiaan, mutta ehdottomasti joka äyrin arvoinen. Sulhanenkin oli sitä mieltä, että tähän sitä kannattaa panostaa, jos mihin. hänen ilmeestään päätellen se kyllä kannatti, kun toisemme kohtasimme vihkitilaisuudessa ensikertaa. ;)

salakuvaaja ;)

 

Käytännössä kaikki sujui aikataulullisesti suhteellisen hyvin tässä osaa päivästä, sillä kaasoni Miina alkoi meikkaamaan silloin, kun hänen kampauksensa oli valmis ja Anna istui tuoliin. Anna oli sopivasti ehtinyt meikkaamaan ja hakemaan myös kukat, ennenkuin istui alas. Kaikki kaunistautuminen siis tapahtui samassa paikassa ja kaasoillani oli myös halutessaan lupa käyttää niitä meikkejä mitä paikan päältä löytyi.

Lopputuloksesta ei kuvaaja saanut kuvaa, koska hänellä oli suuntana jo juhlapaikka, mutta kaaso ja kampaaja itse ottivat kuitenkin kuvat minulle muistoksi.

Hiuskorusta olenkin jo paljon saanut kyselyjä ja se on jo vuosi sitten tilattu JJ'shousesta ja näyttipä siltä, että se oli tällä hetkellä tarjouksessa, joten kannattaapa tilailla jos sellaisen haluaa! :) Minun kampaajani irroitti kamman ja kiinnitti korun vain pinneillä, mutta se pysyi erinomaisesti koko illan ja yön.

Lopputulos johon olen enemmän kuin tyytyväinen. Kotiin päästyäni vedin hieman tuota etutukkaa löysemmäksi ja alemmas, jotta se ei näyttäisi niin kireältä ja lisäsin hieman leveyttä kulmiin, sillä koin, etten näyttänyt meikkaajan tekemien kulmien kanssa täysin itseltäni. Kaason sanoja lainatakseni näytin vähän vihaiselta ja siltähän ei kukaan halua näyttää hääpäivänään! ;)

Samaan aikaan sulhanen otti oman entouragen eli best manin marsalkoineen mukaansa ja suuntasi saman paikan miesten puolelle nauttimaan vanhanaikaisesta parranajosta whiskin kera. Siellä oltiin vielä niin mukavia, että laittoivat vielä hiuksetkin nätiksi.

Loppuen lopuksi pojat tulivat pikaisesti moikkaamaan meitä tyttöjä ja nappasivat kukat mukaansa viedäkseen ne jo hääpaikalle odottelemaan. Yritin pysytellä kuitenkin piilossa vaikkei minua vielä siinä vaiheessa ollut meikattukkaan. silti oli tärkeää, että näemme toisemme kunnolla vasta juuri ennen vihkimistä.

Meitä kävi myös moikkaamassa eräs tuntematon polttariporukka, joka toivotteli kovasti onnea päivälle. Heillä näytti olevan aika hyvä vauhti päällänsä! :D

Saimme kuvaajalta yhteensä 500 kuvaa meidän hääpäivästämme, joten laitan nämä postaukset hieman useammassa osassa. Lähes kaikkien kuvien kuvaoikeudet kuuluvat kuvaajallemme Daniel Gualille.

Tahdottiin 14.6.2014 osa 3. Hääjuhlapaikalla

Saavuimme hääjuhlapaikalle, jossa odottelimme hetken ulkona.

Meillä ei ollut perinteistä ulkona kohotettavaa onnittelumaljaa, vaan olimme aiemmin sopineet jo niin, että vieraat pääsevät juhlapaikalla suoraan sisälle, etsimän omat paikkansa ja me tulemme vastakkaisesta ovesta sisään.

Näin siis tapahtui, kaasomme aukaisi ison oven ja me tulimme sisälle, vieraat tulivat onnittelemaan ja saivat samalla onnittelumaljat käteen. Siirryimme omaan pöytäämme ja malja kohotettiin. Tämän jälkeen laitettiin musiikki soimaan juteltiin ja odoteltiin ruokaa. Jota itseasiassa kannattikin odottaa.

Meidän menu oli:

Savulohi

Lihaleike

Salaattijuusto

Vihreäsaalaatti

Perunat

Kanasalaatti

Juustosalaatti

Porsaan filee

Kermaperunat

Lämpimät vihannekset

Leivät, Levitteet

Maito,Vesi,Kotikalja

Hääkakku

Pikkuleivät ja Tiikerikakku

Ruoka oli älyttömän maukasta ja kaikki tuntui maistuvan kaikille. Hääkakkummekin oli hyvää, vaikken tykkääkkään tavallisesti täytekakuista. 

Kahvejen jälkeen oli taas vähän vapaata, puheita, sitten kenkäleikki ja häätanssi. Tomaskin innostui hieman tanssimaan kanssamme. Myöhemmin Tomas huuteli ja hönki mikrofooniin ja lapset tanssahtelivat välillä lavalla. Illasta aukaistiin baari ja ystävämme esiintyi

Meillä oli lapsille varattuna oma huone jossa oli leikkikeittiö, legoja, raksakamppeita, värityskuvia, kirjoja, piirrustuspaperia ja pelejä. Lisäksi ilmapalloja ja saippuakupilia, sekä lapset pääsivät myös pihan leikkipaikalle hyödyntämään sitä. Etenkin värityskuvat, ilmapallot ja saippuakuplat olivat lapsille mieleisiä!

Siivoiltiin myös pöydät, joka kyllä oli tarkoitus tehdä vasta seuraavana päivänä, mutta kaikki alkoivat auttamaan siinä hommassa heti, joten eihän se haitannut.

Loppuillasta, kun pelkkää nuorisoa oli paikalla kannettiin booli pöytään ja juotiin se pois ja höpöteltiin. 

Ilta meni mukavasti, rennosti ja myöhemmin siirryimme T:n kanssa viettämään hääyötä kaksin.

Aamulla keräsimme tavarat, söimme ja lähdimme kohti kotia.

Illan kuvat ovat vielä toisella kuvaajallamme, joten niitä en nyt saanut lisättyä ;)


Kirjoittelen oletettavasti vielä fiiliksiä tänne blogin puolelle, hirvittävä hääkuume jäi taakse, mutta tuo päivä oli niin huippu että tulevat morsiammet : 
Ottakaa siitä kaikki irti! 

Kirjoittelen vielä ainakin siitä mitä kannattaa huomioida ja miten selviää ilman stressiä! Ihanaa häiden odottelua kaikille. Jos jotakuta sattuu kiinnostamaan, niin kuvissa näkyneitä hääjuttuja voi tiedustella ostomielessä minulta. ;)

Tahdottiin 14.6.2014 osa2. Vihkiminen

Suvin ja Tomin häät 14.6.2014

Viimein kirkolla, helmat hulmuten nousin kirkon portaat ja pelkäsin että kaadun. Olimme hetken sakstissa, kunnes lähdin ulkokautta kävelemään kirkkoon sisälle. Annoin takkini morsiushuoneeseen ja odottelimme eteisessä ja saimme viime hetken vinkit.

Kun häämarssi alkaa soimaan lähdette rauhassa kävelemään. Siinä vaiheessa hieman hirvitti ihan tosissaan, kun kirkon ovet avautuiva.
Ensin lähtivät kävelemään Tomas ja pikkusiskoni Sonja, seuraavaksi pikkuveljeni Saku ja pikkusiskoni Silja. Viimeisenä tulin itse isäni kanssa.
Huomasin ensimmäisenä että muutamilla olivat jo silmät kostuneet, joten äkkiä katse vaan suoraan eteen. T odotteli minua ja eihän siinä voinut olla hymyilemättä, sillä samalla sekunnilla kun näin taas T:n, rentouduin täysin ja unohdin kaikki muut kirkossa olevat ihmiset.

Viimein isäni luovutti minut T:lle ja sanoikin siinä jotain, mutta kaikki meni ihan ohi. Kaasoilla molemmilla olivat silmät kosteina, joten en voinut edes heihin katsoa. Viimein olimmekin jo alttarilla, polvistuneina ja taas kaikki meni ihan ohi. Sain kuitenkin myös videomatskua vihkitilaisuudesta, joten nyt jälkeenpäin olen sitten saanut selville mitä kaikkea pappi puhui.

Kirkosta muistan muutamat jutut. Sen kun Tomas ajeli siellä autoilla ja hoki välillä äitiä, sen kun sanoimme tahdon, sen kun vaihdettiin sormukset ja kun lähdettiin pois.

Tomas tuli meidän mukana myös kirkosta pois, siirryttiin morsiushuoneeseen josta Tomaksen sitten päästin mummun kanssa pois, sillä eihän poika siellä jaksanut olla. Odoteltiin T:n kanssa hetki, otettiin eka kuva vastavihityistä ja naureskeltiin.

Lähdettiin morsiushuoneesta ja päästiin ulos, kirkon portaiden eteen kerääntyneet ystävät ja sukulaiset puhalsivat päällemme saippuakuplia, seisoskeltiin hetki portailla ja hypättiin hääautoomme.

Hääautolla lähdimme pienelle ajelulle ja palasimme vielä kirkolle ottamaan muutamia valokuvia, kunnes suunnattiinkin jo hääjuhla paikalle. Matkalla hääjuhlapaikalle, aukaisimme Tomin kanssa herkkujuoman jonka joimme matkalla.

Seuraavaksi pääsette lukemaan sitten menosta hääjuhlapaikalla.

Kuvat Sini ja Kristian

Tahdottiin 14.6.2014 osa 1. Hääpäivään valmistautuminen

Suvin ja Tomin häät 14.6.2014

Niin se päivä tuli. Vieläkin hymyilyttää. Aloittelen kertomaan nyt yksinkertaisesti häiden aatosta alkaen juttua, joten varautukaa useammassa osassa tulevaan tekstiin.

Häiden aattona, lähdettiin jo aamusta taas juhlapaikaille. Laitettiin pöytiä, ilmapalloja, vietiin loppuja tavaroita, kävin kampaajalla laittamassa ensimmäiset rullat päähän, kuunneltiin musiikkia, hiottiin pöytäjärjestystä, ystävä testasi laitteiden toimimisen. Noin yhdeksältä illalla lähdettiin kohti kotia, mutta pistäydyttiin vielä anoppilassa viemässä bestmanille kyltit. Kotona juotiin siiderit, laitettiin seuraavan päivän tavarat valmiiksi, naurettiin, imuroin ja pesin lattiat, kunnes rötkähdettiin sänkyyn.

Hääpäivä alkoi lupaavasti. Kello oli soimassa seitsemältä, mutta T herätti minut 7.50, siinä vaiheessa jo tiesin, että kiire tulee. Ehdin kuitenkin tehdä kaiken ja pääsin suuntaamaan kampaajalle, jonne minulla oli aika 8.30.

Kun olin itse kampaajalla, meni T viemään toisen kaasoni kanssa kylttejä tienvarsille, sekä vieläkin vaan unohtuneita tavaroita juhlapaikalle. Tekivät he vissiin paljon muutakin, nimittäin kotona oli paikat järjestelty ja laukut pakattu kun tänne saavuin joskus, ehkä kymmenen jälkeen.

Aloin meikkaamaan, jutskailtiin ja laitettiin pojat päikkärelle. Tässä vaiheessa oli sellaista tyhjää aikaa. Odoteltiin Siniä ja hänen poikaystäväänsä saapuvaksi.
Lähdettiin käymään Tomin kanssa vielä pikaisesti kirkolla ja pihaan päästessä Sini soittikin jo, että ovat meidän pihalla, joten käännyttiin takaisin ja keittelin kahvit, höpöteltiin..

Myöhemmin siskoni ja ystäväisemme saapuivat, samoin toinen kaasoni ja bestman. Meillä oli kyllä porukka kasassa, joten siirryttiin pikkuhiljaa pukeutumaan, tai no pukemaan minua. Samalla T ja Tomas menivät pukeutumaan. Tomas oli maailman söpöin puvussaan ja ihanaakin ihanampi kun tuli silittelemään pukuani ja sanomaan "vaaautshi", kun kysyttiin, onko äidillä hieno mekko.

Huomattiin että oikeasti alkoikin jo tulemaan kiire, hääpuvun kanssa oli säätämistä, sillä viime kokeilun jälkeen oli päässyt käymään niin että puku oli ihan selvästi suurentunut kaapissa ollessaan, joten oli työ saada sitä tarpeeksi kireälle.

Puku viimein saatiin kirittyä ja kello oli jo sen verran että sai juosta autoon, niin ja kirkon edessä tietysti autosta pois. Emme onneksi myöhästyneet kuin kaksi minuuttia, mutta itse vihkitoimitus ei myöhästynyt lainkaan.

Seuraavaksi pääsettekin lukemaan tunnelmista kirkossa.

Amerikan tuliaisia morsiamelle

*Ida intoilee*

Tiistaina koitti se paljon odotettu päivä, sulhaseni oli matkalla kotiin Jyväskylään. Laittaiduin innoissani hyvissä ajoin kuin ensitreffeille lähtien. Pitäähän sitä näyttää kauniille kun on toista niin odottanut kolme viikkoa.
Juna-asemalla oli ihana tavata, Pasi oli kovasti ruskettunut ja näytti hyvälle uudessa lippiksessään. Suuntasimme lempiravintolaani, Matkakeskuksessa sijaitsevaan Shalimariin. Olin ostanut jääkaapin täyteen hyviä iltapalatarvikkeita, sekä Pasille muutaman hyvän oluen. Ihanaa.

Pasi oli matkan aikana moneen kertaan viestitellyt ettei malta odottaa tiistaita kun saa antaa tuliaiset. Olin minäkin siis aika innoissani niistä. Sain monta ihanaa tuliaista mutta yksi oli ylitse kaikkien muiden.

Nämä valkoiset Conversen All Starit saivat upeudellaan mut aivan sanattomaksi. Toisen kengän ulkoreunaa koristaa Pasin kuva sekä meidän hääpäivämäärämme ja toisessa olen minä samaisen 06.09.2014 päivämäärän kanssa. Ensimmäisenä ajatuksena mulla oli, että vaihdan hääiltana 12 senttimetrin korot näihin. Noh, eihän se onnistu pitkän pukuni kanssa. Samaa muuten ystäväni ehdottelivat mulle Facebookissa. :)
Otan siis kengät heti käyttöön kun olen hankkinut niihin jonkinlaisen kangassuoja-aineen. Otan nämä sitten hääpäivänä mukaan kuvauksiin tietenkin!
Pasi on kyllä aina ollut hyvä ostamaan lahjoja, lahjat ovat aina kekseliäitä ja aivan oman makuni mukaisia. Mutta nämä olivat jotenkin vailla vertaansa! <3

Mitäs sanotte, eikö olekin upeat?

Love, Ida

Ystävät

Ida vuodattaa onnenkyyneliä

Liian harvoin sitä miettii miten ihania ihmisiä elämässämme onkaan. Olen huomannut häiden olevan sellainen asia joka vaikuttaa koko lähi- ja ystäväpiiriin. Ystävät kyselevät aidosti kiinnostuneina miten hääjärjestelyt sujuvat.

Muistan ajatelleeni, että kun mulla joskus on polttarit onko mulla ketään kutsua sinne. Nyt kun polttaritkin on hyvin ajankohtaiset, on niitä ystäviä listalla itselleni yllätyksenä melko monta. Oon saanut lähivuosina ihania ystäviä lisää. Kiitos kaasot, äiti, sisko, ystävät, työkaverit, tulevat suvunnaiset! Ilman teitä olisi elämä hyvin paljon ikävämpää! ♡

Tässä muutamia ihania lausahduksia mitä ystäväni ovat häidemme alla sanoneet:

"Teille tulee niin hienot häät, että teidän pitäis ilmoittautua Satuhäihin tai muuhun hääohjelmaan."
Työkaveri 22.2.2014

"En malta odottaa teidän häitä, niistä tulee niin hienot"
Ystävä

"Teillä on täydellinen parisuhde"
Ystävä 29.3.2014

Kiitos!

Love, Ida

S:n häistä opittua: älä murehdi!

Bee itkee onnesta...

Täällä iloitsee yksi maailman onnellisin kaaso! Viikonloppuna vietettiin nimittäin kaaso S:n suomalais-englantilaisia häitä ja itse sain puolestaan kunnian olla yksi hänen kaasoistaan. Niin kuin aikaisemmin paljastin, olen tuntenut S:n koko elämäni ja nämä olivat ystäväpiirimme ensimmäiset häät, minkä vuoksi jännitys oli kova. Häät menivät aivan TÄYDELLISESTI enkä voisi yhtään onnellisempi olla siitä, kuinka päivä sujui niin hyvin ja kuinka kaikki, sekä hääpari että vieraat, vaikuttivat niin onnellisilta. Vihkiminen tapahtui Temppeliaukion kirkossa, hääjuhla pidettiin Kulosaaren casinolla ja jatkot Teatterissa. Yritän nyt lyhyesti kertoa siitä, mitä päivä minulle kaasona ja tulevana morsiamena opetti.

Kuva

• Älä stressaa liikaa, sillä pilaat helposti itse päiväsi turhalla hösäämisellä!
• Älä suunnittele liikaa ohjelmaa, sillä kaikkea ei välttämättä ehditä toteuttaa! Varaudu esimerkiksi siihen, etä puheisiin saattaa mennä yllättävän paljon aikaa ja silloin joitain ohjelmanumeroita on pakko jättää väliin!
• Photo booth, candy buffet ja pihapelit ovat helppoja "ohjelmanumeroita", joihin ei erikseen tarvitse varata aikaa. 
• Muista syödä hääpäivänisi! Jos pelkäät pyörtyväsi vihkimistilaisuudessa, syö puolikas banaani juuri ennen seremoniaa. Ainakin kuntosalilla tämä sama pätee ja nimen omaan banaanista hiilihydraatit imeytyvät todella nopeasti.
• Kaikki ei voi sujua täydellisesti, mutta se kuuluu asiaan ja tekee päivästä vain mielenkiintoisemman. Esimerkiksi S:n häissä papin lauluääni oli aika kamala, mutta sehän vaan piristi tunnelmaa.
• Hyvä bändi on aika ehdoton ja pistää menojalat aina vipattaa.
• Jos Isä meidän -rukous ei ole enää muistissa, se kannattaa ehkä palauttaa sinne.
• Älä murehdi siitä, että kaikki eivät tulisi toimeen keskenään. Häät ovat rakkauden juhla ja kaikki ovat niin onnellisia ja iloisia, että ristiriitoja tuskin syntyy.
• Seremoniamestarin rooli on tärkeä samoin kuin valokuvaajan. Panosta niihin!
• Ota mukavat kengät! Kukaan ei kuitenkaan näe mekkosi alta, ovatko kenkäsi Louboutinin vai ei. Myöskään pikkulaukkuasi ei kukaan tule muistamaan.
• Jos häihisi tulee paljon ihmisiä ulkomailta, yritä järjestää heille ravintolaillallinen edellisenä päivänä. Vieraat saapuvat kaukaa paikalle juuri hääparin takia ja mahdolliset uudet sukulaiset kiljuvat innosta tavata sinut. Hääpäivänä kaikki on paljon rennompaa kun kuulumiset on vaihdettu jo.
• Älä pelkää itkua! Itku tekee sinusta vain inhimillisen ja herttaisen!
• Loppujen lopuksi kaikki menee omalla painollaan! Älä murehdi!

Kuva

Bongasin muutaman hyvän vinkin vielä netin uumenista niitä itse vielä muokaten:

1. Älä murehdi sadetta, sillä luontoäitiä ei yksinkertaisesti voi lahjoa! Sateen varalle kannattaa kehittää suunnitelma ja jos sade todella iskee, pääset käyttämään edes hienoa sateenvarjoasi.
2. Vieraiden joukosta löytyy usein aina joku, joka juo vähän liikaa. Se ei ole sinun häpeäsi vaan hänen ja nauratte vieraan kompuroinnille kuitenkin jälkeenpäin.
3. Sellainen mahdollisuus on aina olemassa, että hääpukuusi tulee tahra. Tahra tulee kuitenkin todennäköisimmin hääkuvausten jälkeen, joten kuvissa pukusi näyttää ainakin puhtaalta. Jos tahra ei vielä häidenkään jälkeen lähde, voisit harkita TTD kuvauksia. 
4. Joku vieraista saattaa joutua perumaan saapumisensa vain muutama päivä ennen häitä. Vaikka kyse on elämäsi tärkeimmästä päivästä, on se kuitenkin vain yksi päivä, eikä sen tulisi vaikuttaa ystävyyssuhteeseenne.
5. Jos häävalssi ei mene nappiin, ei haittaa. Kukaan ei kuitenkaan näe mekkosi alle tai huomaa, kuinka astuit sulhasesi varpaille. Nauti, rentoudu ja pidä hauskaa!

Töihin lompsis!

-Ida kirjoittelee-

Huhhei arki on taas palannut tähänkin taloon... Tulipas lomailtua koko joulu ihan kunnolla. Ihanaa.

Vietettiin kaksi viikkoa pois kotoa, monta asiaa ehdittiinkin tehdä sinä aikana. Joululevosta ei tosin voi sanoa olleen kyse, kaikenlaista rientoa on paljon ollut ja valvottua on tullut enemmän kun laki sallii.

Mitenkäs sitten ne hääjutut on edennyt... EI YHTÄÄN!

HUPSIS!!

Onhan tämä ollut rentouttavaa ja mukavaa olla välillä tekemättä ja suunnittelematta mitään. Aivot kyllä raksuttaa kovastikin hääasioita mutta mitään konkreettista en ole tehnyt.

Seuraavana on tarkoituksena saada tuo mun ihana kirjoituskoneeni kirjoituskuntoon, jotta voisimme alkaa kirjoittelemaan kutsuja ja pöytiin tulevia menu- ja ohjelmakortteja. Haaveena mulla on kirjoittaa jokainen kutsukin yksitellen kirjoituskoneella. Saas nähdä kuinka pitkään hermot kestää...

Huomaan muuten käyttäneeni lähes ensimmäistä kertaa muotoa "voisimme" muodon "voisin" sijaan. Kyllä, tähän hommaan sulhanenkin saa luvan osallistua. :) 

P.S. Blogi-ideoita mulla on monta, monta, monta keksittynä joulun pitkällä lomalla. Eihän tässä auta muu kuin ruveta kirjoittamaan. Eniten kädet syyhyää päästä kirjoittamaan telkkarista tulevasta häät sulhasen tapaan ohjelmasta.

Kuullaanhan siis pian!

Love, Ida

Kuvat: täältä,

Koirat häissä, kyllä vai ei?

Kirjoittajana Ida

Mulla on kaksi koiraa. Kääpiösnautserit, Lotta 10v ja Lumi 3v, ovat mulle maailman rakkaimpia kavereita. Mustan kääpiösnautseri Lotan sain rippilahjaksi vuonna 2003. Yhdessä ollaan koettu nuoruus ja kaikenlaisia seikkailuita. Lotta on aina ollut ystävä joka seuraa mua kaikkialle.
Valkoinen kääpiösnautseri Lumi tuli perheeseen sulhasen vastusteluista huolimatta 2011 keväällä. Lumi on äidin koiran Siirin pentu. Lumi on rasavilli energiapakkaus joka terrorisoi rauhallista Lottaa mutta samalla ilahduttaa meitä tempauksillaan.
Molemmat koirat ovat mun omia, eivät ole siis sulhasen kanssa yhdessä hankittuja. Lotta siksi, että aloin seurustelemaan Pasin kanssa vasta vuotta myöhemmin. Lumi siksi, että Pasi vastusteli aluksi toisen koiran ottamista mutta suostui sitten jos minä maksan ja hankin sen. Nykyään Lumilla ja Pasilla on molemmin puolinen vahva suhde, molemmat pitävät toisistaan kovasti!

Kuvat: Paavo Pykäläinen

Lotta oli vuonna 2007 mukana mun lakkiaiskuvauksissa ja kunniavieraana juhlissa, rusetti kaulassa tietty. Aluksi mulla oli selvää, että koirat tulevat mukaan häihinkin. Enää en ole samaa mieltä, ihan käytännön syistä. On helpompi olla kun niitä ei tarvitse vahtia, esimerkiksi ovia voi pitää rauhassa auki.

Haluan koirat kuitenkin ehdottomasti mukaan valokuviin. Meidät valokuvataan ennen vihkimistä ja sinne koirat voisivat tulla vaikkapa kaasojen ja bestmanien mukana. Tietenkin parhaimmilleen trimmattuna ja puunattuna. Mun ihanat rakkaat! <3

Minkälaisia kuvia sitä sitten koirien kanssa ottaisi. Kuvia joissa istutaan tai seistään koirien kanssa, ei kiitos! Jotain kivaa sen pitää olla! Tässä muutamia kuvia joista pidän. Niissä on sitä jotain.

Viimeisen kuvan kukkaseppele on mahtava idea. Aion kokeilla!

Oletko sinä suunnitellut ottavasi koiran mukaan häihin? Miten?
Minkälaisia asioita aiot ottaa huomioon hääpäivänä lemmikin kanssa?

Kuvat: täältä, täältä, täältä, täältä