Yrittäjän arki Vol1

Blogin kuvauksessa olen luvannut kirjoitella myös yleisesti yrittäjyydestä; millaisia haasteita olen kohdannut, millaista on lähteä yrittäjäksi suoraan koulun penkiltä, millaisia ominaisuuksia kokisin, että yrittäjältä vaaditaan ja millaisia ohjeita antaisin muille. 

Tässä on tulossa yrittäjyys- luento numero 1: Tradenomista Hääkauppiaaksi

Minä olen aina ollut hyvin itsenäinen työskentelijä; tämän voi kaikki entiset työnantajat todistaa. Tämä ei tarkoita, etten osaisi työskennellä tiimissä tai etten nauttisi siitä - päinvastoin. Mutta nautin eniten saadessani itse organisoida omat työni, omat aikatauluni, asettaa omia tavoitteita ja ratkaista itse kohtaamani ongelmat. Teen itsenäisiä ratkaisuja, en ole sen tyyppinen ihminen joka varmistelee muilta moneen kertaan miten pitäisi tehdä teenkö tämän oikein mitä mieltä olet. Ehkä tällainen syteen tai saveen- asenne voi koitua joskus kohtaloksenikin mutta sellainen minä olen enkä halua siitä tinkiä. Ja yksinyrittäjäksi lähteminen vaatii kyllä sellaista kykyä hypätä tuntemattomaan, että tämä asenne on melkein välttämätön omata. Muutenkin tykkään ennemmin mennä kuin meinata.

Tämä edellä mainittu luonteenpiirteeni ilmeni hyvin yritykseni syntytarinassa. Oltiin mieheni kanssa lomalla Alanyassa viime syyskuussa. Lomaltapaluupäivänä minulla oli tosi iso työhaastattelu mahtavaan työtehtävään. Sovimme mieheni kanssa, että jos tuo työpaikka ei tärppää, lähden tosissani viemään yritysideaani eteenpäin.

Niinhän siinä kävi. Jäin toiseksi tiukassa kilpailussa, ja tirautettuani pienet harmin itkut laadin kasaan liiketoimintasuunnitelman ja budjetin ja marssin TE-toimistoon samalla viikolla. Kolmen viikon kuluttua tästä minulla oli käsissäni starttiraha- ja rahoituspäätökset. Liiketilasta tein alustavan sopimuksen heti marraskuun alussa. Ja sen jälkeen olo oli hyvin epätodellinen.

Suoraan koulun penkiltä yrittäjäksi lähteminen on taloudellisesti helpompaa ja uskon, että mieli on silloin avarimmillaan ;) Mitä sitä lähteä ensin hakemaan niitä kaavoihin kangistuneita toimintatapoja mistään muualta kun voi avoimin mielin muokata oman työpaikkansa?

Riskinottokykyä pitää olla. Koska olen luonteeltani huono ihminen kestämään epätietoisuutta, tämä on ollut minulle oikeastaan hyvä koulu opettamaan malttia :) Vaikka kuinka riuhdot, asiat ei tapahdu heti, vaan liiketoiminnan vakiintuminen vie aikansa.
Energia täytyy pystyä suuntaamaan oikeisiin asioihin! Voivottelun ja uhkakuvien maalailun sijaan pitää laittaa töppöstä toisen eteen ja tehdä töitä niiden toteutumisen ehkäisemiseksi. Ajattelin kirjoittaa ihan oman tekstinsä SWOT-analyysin hyödyntämisestä liike-elämässä ja juhlien järjestämisessä!

Ihanimpia asioita tähän mennessä on ollut

1) Tavata muita yrittäjiä, joista suurin osa on ollut mahtavan vastaanottavaisia positiivisia ja aktiivisia esimerkiksi tarjoamaan erilaisia yhteistyömahdollisuuksia

2) Asiakkaat ja oman talon mummot, jotka käyvät mulle juttelemassa kuulumisiaan

3) Oma vapaus ideoida!!

4) Kun huomaa että joku oma idea on muidenkin mielestä hyvä :)

Tyhmiä juttuja on

1) Ihmiset, joilta puuttuu keskustelukyky. Jotka ovat ilman syytä agressiivisia tai ilkeitä. Toisaalta tätä pahempi ihmisryhmä saattaa olla seläntakanapuhujat, jotka eivät välttämättä koskaan saa tietää puhuvansa läpiä päähänsä kun eivät avaa minkäänlaista keskusteluyhteyttä. Näitä kohtaa arkielämässä yhtä lailla kun työssäkin.

2) Juridinen teksti ja byrokratia. Se on osa duunia ja sen kanssa pärjää, mutta en pidä sopimusteksteistä ja monimutkaisista paperiasioista, introista, extraneteistä ja tunnistautumisista jotka vaikeuttavat itse asian hoitamista tarpeettoman paljon

3) En ole vielä oppinut rentoutumaan. Työsähköposti on koko ajan päällä ja teen pakonomaisesti listoja hoidettavista asioista ennen nukkumaan menoa. Ehkä se tästä helpottaa :)