Sivut

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Tahdottiin 14.6.2014 osa 1. Hääpäivään valmistautuminen

Suvin ja Tomin häät 14.6.2014

Niin se päivä tuli. Vieläkin hymyilyttää. Aloittelen kertomaan nyt yksinkertaisesti häiden aatosta alkaen juttua, joten varautukaa useammassa osassa tulevaan tekstiin.

Häiden aattona, lähdettiin jo aamusta taas juhlapaikaille. Laitettiin pöytiä, ilmapalloja, vietiin loppuja tavaroita, kävin kampaajalla laittamassa ensimmäiset rullat päähän, kuunneltiin musiikkia, hiottiin pöytäjärjestystä, ystävä testasi laitteiden toimimisen. Noin yhdeksältä illalla lähdettiin kohti kotia, mutta pistäydyttiin vielä anoppilassa viemässä bestmanille kyltit. Kotona juotiin siiderit, laitettiin seuraavan päivän tavarat valmiiksi, naurettiin, imuroin ja pesin lattiat, kunnes rötkähdettiin sänkyyn.



Hääpäivä alkoi lupaavasti. Kello oli soimassa seitsemältä, mutta T herätti minut 7.50, siinä vaiheessa jo tiesin, että kiire tulee. Ehdin kuitenkin tehdä kaiken ja pääsin suuntaamaan kampaajalle, jonne minulla oli aika 8.30.

Kun olin itse kampaajalla, meni T viemään toisen kaasoni kanssa kylttejä tienvarsille, sekä vieläkin vaan unohtuneita tavaroita juhlapaikalle. Tekivät he vissiin paljon muutakin, nimittäin kotona oli paikat järjestelty ja laukut pakattu kun tänne saavuin joskus, ehkä kymmenen jälkeen.


Aloin meikkaamaan, jutskailtiin ja laitettiin pojat päikkärelle. Tässä vaiheessa oli sellaista tyhjää aikaa. Odoteltiin Siniä ja hänen poikaystäväänsä saapuvaksi.
Lähdettiin käymään Tomin kanssa vielä pikaisesti kirkolla ja pihaan päästessä Sini soittikin jo, että ovat meidän pihalla, joten käännyttiin takaisin ja keittelin kahvit, höpöteltiin..

Myöhemmin siskoni ja ystäväisemme saapuivat, samoin toinen kaasoni ja bestman. Meillä oli kyllä porukka kasassa, joten siirryttiin pikkuhiljaa pukeutumaan, tai no pukemaan minua. Samalla T ja Tomas menivät pukeutumaan. Tomas oli maailman söpöin puvussaan ja ihanaakin ihanampi kun tuli silittelemään pukuani ja sanomaan "vaaautshi", kun kysyttiin, onko äidillä hieno mekko.


Huomattiin että oikeasti alkoikin jo tulemaan kiire, hääpuvun kanssa oli säätämistä, sillä viime kokeilun jälkeen oli päässyt käymään niin että puku oli ihan selvästi suurentunut kaapissa ollessaan, joten oli työ saada sitä tarpeeksi kireälle.

Puku viimein saatiin kirittyä ja kello oli jo sen verran että sai juosta autoon, niin ja kirkon edessä tietysti autosta pois. Emme onneksi myöhästyneet kuin kaksi minuuttia, mutta itse vihkitoimitus ei myöhästynyt lainkaan.

Seuraavaksi pääsettekin lukemaan tunnelmista kirkossa.

2 kommenttia:

  1. Upea puku, ihana kimppu ja kerrassaan kaunis morsian! En malta odottaa kuulla lisää hääpäivästänne. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä rakastan kirjaimellisesti tuota pukua, se on täydellinen. Onneksi ostin! Toisin ajatuksena oli myydä se myöhemmin, mutta sulho ei suostu siihen. :D Ehkä kävelen täällä hääpuku päällä ja fiilistelen aina kun miehellä on yövuoro :D

      Poista