Sivut

torstai 10. heinäkuuta 2014

Hääpäivä - Vihkiminen

-Hanna-

Hääpäivämme tarina jatkuu. :)

Olimme erittäin onnekkaita sään suhteen hääpäivänämme, sillä emme olisi voineet toteuttaa vihkimistä ulkosalla, jos vettä olisi tullut taivaalta samaan malliin, kuin aiemmin viikolla. Olin jo 20 päivää elänyt sääpelossa ja joka aamu herännyt ensimmäiseksi katsomaan säätiedotuksen kolmelta eri sivustolta. Mitäänhän sille ei olisi voinut, mutta silti sitä manasi aina kun lauantain kohdalle oli ilmestynyt sade- tai ukkospilviä tai hyppi ilosta, kun ne oli poissa taas! ;) 





Ensimmäisenä vaunusta laskeutuivat kaasot ja kukkaistytöt. Pikkuiset kukkaistyttömme olivat harjoitelleet hienosti moneen otteeseen kukkien heittämistä. Ihanan aitoa iloa ja tarkkavaisuutta saattoi huomata kyllä tyttöjen kasvoilta!







Isäni toi tullessaan rullan lasikuitumattoa, joka toimi oivasti kulkuväylänä vihkipaikalle. Maa oli kuitenkin hieman kosteahko aiempien sateiden jäljiltä, joten se suojasi mukavasti.




Kun tytöt olivat päässeet suurinpiirtein perille asemiinsa oli minun vuoro ilmestyä paikalle.


Olin ostanut sateenvarjon ja kumisaappaat häitä varten ja koska tiesin maan olevan vähän märkä laitoin ne jalkaani vihkimisen ajaksi. Vaikka olisin kyllä voinut korkokengilläkin kävellä, niin ajattelin, että kumpparit oli myös vähän hauska valinta, kun ne kerran oli kuitenkin hankittu. Viime sekunneilla ennen kuin astuin vaunusta ulos, päätin myös avata sateenvarjon venyttämään ensinäkemisen hetkeä. Tilanne ei ollut suunniteltu, mutta näin jäljkikäteen se toimi erinomaisesti. Täten näimme toisemme täysin samanaikaisesti, kun laskin varjon pois kasvoiltani.



Itku tuli ihan molemmilla, kun kävelin kohti alttaria - ajattelin jo, ettei se lopu ollenkaan koko toimituksen ajaksi. Olimme valinneet sisäätulokappaleeksi "Kärleksvisan" ja itkin jo yksinomaan kun kuuntelin kyseisen kappaleen sanoja.







Olin löytänyt hankaluuksista huolimatta kaksikielisen papin. Hän oli jo oikeastaan eläkkeellä, mutta hän lupautui vihkimään meidät, sillä koki sen erittäin hienoksi asiaksi, että saa vihkiä suomeksi. Pakkohan minunkin oli päästä sanomaan "Tahdon", sillä eihän se muuten olisi tuntunut todelliselta. Jonathan sai sanoa myös omalla tavallaan "Ja" ja näin olimme molemmat tyytyväisiä!:)




Vihkitilaisuus kesti kaiken kaikkiaan noin 50 minuuttia. Halusimme mahdollisimman simppelillä kaavalla ja onneksi pappimme ei väkisin vääntänyt meille virsiä laulettavaksi. Yksinomaan se, että kaikki käytiin läpi kahdella kielellä otti jo oman aikansa. Lisäksi olimme molemmat valinneet toisillemme kappaleet, jotka Anders soitti. Emme tienneet toistemme valitsemista lauluista mitään ennakkoon ja sehän johti taas kyyneleihin, kun kuunteli sitä sanomaa, mitä sulhanen oli minulle valinnut.



Kaasoni Miina ja bestman Jonas lukivat molemmat omilla kielillään osan korinttilaiskirjeestä toimituksen aikana. Tämä oli papin oma toive ja se sopi meille kyllä erinomaisesti.




Jonathan onnistui pujottamaan minun sormeeni sormuksen muitta mutkitta, mutta kun tuli minun vuoroni niin aloin epäröimään, että kumpaan käteen se sormus tulikaan. Helppohan se minulle oli laittaa, kun minulla oli kihlasormus siinä jo merkkinä! ;)









Anders soitti trumpettia poistuessamme paikalta. Se kuulosti aivan upealta. Valitsimme poiskävelyyn perinteisen häämarssin, mutta en nyt millään muista enään minkä niminen se oli :/


 Lähtiessä piti heiluttaa vielä lehmille kiitokset, sillä niin nätisti ja ammumatta he siellä rivissä möllöttivät ja seurasivat tapahtumia! :D



Hyppäsimme vaunuihin ja ajelimme hieman kauemmaksi vieraista, jotta he saisivat lähteä rauhassa pois ja me jäisimme vielä paikan päälle kuvailemaan potretteja. 


Tässä hetkessä sitä vaan oli niin onnellinen siitä, miten hyvin kaikki oli onnistunut ja miten epätodelliselta se tuntui, että nyt sitä ollaan sitten naimisissa!! :D :D


Jatketaan taas huomenna! ;)

12 kommenttia:

  1. Nämä hääkertomukset kuvineen on aivan MIELETTÖMIÄ. Huokailen jokaisen postauksen kohdalla ihastuksesta. Wow, wow ja wow! <3

    VastaaPoista
  2. Vastaukset
    1. Kuvaaja osasi kyllä tallentaa päivän täydellisesti!

      Poista
  3. Kerrassaan huikeaa! Ulkovihkimiset ovat omaa sydäntäni lähellä. Luontokin on silloin jylhästi vieraana vihkimisessä. Ihanaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, se on aivan uskomatonta miten tuo luonnonvihreys ja kukkien keltaisuus tuovat aivan oman tunnelmansa kuviin! :)

      Poista
  4. Huuuh! Mitä kuvia, mikä tunnelma. Sinulla on aivan käsittämättömän upea puku, siis omg!:) siis kaunista ja upeeta: sanoinko jo upeeta!

    VastaaPoista
  5. Upea vihkiminen, upeita kuvia ja ihanat kukkaistytöt :)

    VastaaPoista
  6. Oi että, miten kauniita kuvia! Niistä välittyy kyllä kunnolla häiden tunnelma, joka on varmasti ollut uskomaton. Ja paljon ihania pieniä yksityiskohtia muutenkin, miten olettekin kaikki keksineet :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha´, kiitos! sanotaanko näin, että tuo minun mieheni taitaa olla näiden isompien ja erikoisten ideoiden takana, jolloin minä toimin lähinnä jarrumiehenä, ettei ihan lähde käsistä ;)

      Poista