Sivut

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Hääpäivä - Ohjelma alkaa

-Hanna-

Hääpäiväjatkotarinassani olen ehtinyt alkuruoan esittelyyn, mutta emme ole ehtineet vielä iskemään edes haarukkaa karjalanpiirakkaan, ennenkuin meillä alkoi jo ensimmäinen ohjelmanumero. Toast Madamet kuuluttivat meidät, eli hääparin kaikkien eteen. Vaikka olinkin sen sillä hetkellä unohtanut niin olimme sopineet tekevämme tämän etukäteen heti alkajaisiksi rikkoaksemme niin sanotun jään. ;)


Jos rehellisti nyt tunnustaisin, että tämä ei ollenkaan ollut mieleinen juttu häihini, kun mieheni sitä alunperin ehdotti. Kuitenkin ajan myötä aloin ymmärtää, että kyseessä on aika vahva ruotsalainen perinne ja mieheni todella halusi sen mukaan, juurikin antamaan vieraillemme osviittaa siitä, ettei tämä ole niin vakavaa.




Kyseessä oli siis perinteinen snapsilaulu. Jonathan rakastaa esiintyä ja hän osaa puhua PALJON. Tehtäväni oli lähinnä tulkata suomeksi mitä Jonathan sanoo. Se ei ollutkaan niin helppoa, kuin olin kuvitellut, sillä kun hän oli päässyt juttunsa loppuun, olin minä jo unohtanut mitä han alussa sanoi. :D 




Päätimme ottaa lauluksi jonkun jotka suomalaisetkin ovat varmasti kuulleet, eli "Helan går". Olen nauranut näille kuville yhä uudestaan ja uudestaan.

Onneksi minua ei ole siunattu laululahjoilla, sillä se ei olisi kovin nätin näköistä katsella!! :D

 

Snapsilaulu sopikin yllättävän hyvin tuomaan hieman rentoutta juhlatunnelmaan.
Alkuruokaa siivitti mukava puheensorina ja valokuvien ottaminen. Koko ajan sai olla poseeraamassa! <3 



Ensimmäisenä puhujavuorossa oli isäni, joka lyhyesti ja ytimekkäästi onnitteli ja toivotti tervetulleeksi vieraat myös hänen puolestaan. Seuraavaksi oli äitini vuoro pitää puhe suomeksi, joka suomalaisen Toast madamen, eli Sabinan toimesta käännettiin myös ruotsiksi.







Äitini oli myös koonnut kuvaesitelmän teksteineen (käännettynä myös) joka heijastettiin screenille. Toimiva idea näin kaksikielisissä häissä, jolloin kenenkään ei pidä odottaa vuoroaan ymmärtävänsä, vaan kaikki saa saman informaation yhtäaikaisesti!


Koska päätimme heijastaa projektorin kunniapöydän yläpuolelle, oli meidän siirryttävä pöytien keskelle istumaan, jotta näimme mitä screenillä tapahtui. Tämä oli mielestäni aika mukava juttu, koska siinä ehti juttelemaan hieman ihmisten kanssa aina kuin siirtyi paikasta toiseen. Olimme varanneet kunniapöydän seinän viereen klaffituolit, jotka otimme aina mukaamme, kun puhujilla oli jotain näytettävää screenillä.



Mietin aluksi miten tulemme tekemään puhujien kiittämisen. Menemmekö me halaamaan vai miten? Kuitenkin sillä hetkellä kun puhe oli ohi, tuli reaktio aika luonnostaan ja liikuttuneena puheesta yleensä riensin samantien halaamaan puhujaa. Siinä ei sitten enää paljoa mietittykkään mitä tehdä! :D

Tuli taas niin monta kuvaa, että jatketaan taas seuraavassa postauksessa! :)

4 kommenttia: