Hääpäivä - Ohjelma alkaa

-Hanna-

Hääpäiväjatkotarinassani olen ehtinyt alkuruoan esittelyyn, mutta emme ole ehtineet vielä iskemään edes haarukkaa karjalanpiirakkaan, ennenkuin meillä alkoi jo ensimmäinen ohjelmanumero. Toast Madamet kuuluttivat meidät, eli hääparin kaikkien eteen. Vaikka olinkin sen sillä hetkellä unohtanut niin olimme sopineet tekevämme tämän etukäteen heti alkajaisiksi rikkoaksemme niin sanotun jään. ;)

Jos rehellisti nyt tunnustaisin, että tämä ei ollenkaan ollut mieleinen juttu häihini, kun mieheni sitä alunperin ehdotti. Kuitenkin ajan myötä aloin ymmärtää, että kyseessä on aika vahva ruotsalainen perinne ja mieheni todella halusi sen mukaan, juurikin antamaan vieraillemme osviittaa siitä, ettei tämä ole niin vakavaa.

Kyseessä oli siis perinteinen snapsilaulu. Jonathan rakastaa esiintyä ja hän osaa puhua PALJON. Tehtäväni oli lähinnä tulkata suomeksi mitä Jonathan sanoo. Se ei ollutkaan niin helppoa, kuin olin kuvitellut, sillä kun hän oli päässyt juttunsa loppuun, olin minä jo unohtanut mitä han alussa sanoi. :D 

Päätimme ottaa lauluksi jonkun jotka suomalaisetkin ovat varmasti kuulleet, eli "Helan går". Olen nauranut näille kuville yhä uudestaan ja uudestaan.

Onneksi minua ei ole siunattu laululahjoilla, sillä se ei olisi kovin nätin näköistä katsella!! :D

 

Snapsilaulu sopikin yllättävän hyvin tuomaan hieman rentoutta juhlatunnelmaan.

Alkuruokaa siivitti mukava puheensorina ja valokuvien ottaminen. Koko ajan sai olla poseeraamassa! <3 

Ensimmäisenä puhujavuorossa oli isäni, joka lyhyesti ja ytimekkäästi onnitteli ja toivotti tervetulleeksi vieraat myös hänen puolestaan. Seuraavaksi oli äitini vuoro pitää puhe suomeksi, joka suomalaisen Toast madamen, eli Sabinan toimesta käännettiin myös ruotsiksi.

Äitini oli myös koonnut kuvaesitelmän teksteineen (käännettynä myös) joka heijastettiin screenille. Toimiva idea näin kaksikielisissä häissä, jolloin kenenkään ei pidä odottaa vuoroaan ymmärtävänsä, vaan kaikki saa saman informaation yhtäaikaisesti!

Koska päätimme heijastaa projektorin kunniapöydän yläpuolelle, oli meidän siirryttävä pöytien keskelle istumaan, jotta näimme mitä screenillä tapahtui. Tämä oli mielestäni aika mukava juttu, koska siinä ehti juttelemaan hieman ihmisten kanssa aina kuin siirtyi paikasta toiseen. Olimme varanneet kunniapöydän seinän viereen klaffituolit, jotka otimme aina mukaamme, kun puhujilla oli jotain näytettävää screenillä.

Mietin aluksi miten tulemme tekemään puhujien kiittämisen. Menemmekö me halaamaan vai miten? Kuitenkin sillä hetkellä kun puhe oli ohi, tuli reaktio aika luonnostaan ja liikuttuneena puheesta yleensä riensin samantien halaamaan puhujaa. Siinä ei sitten enää paljoa mietittykkään mitä tehdä! :D

Tuli taas niin monta kuvaa, että jatketaan taas seuraavassa postauksessa! :)

Hääpäivä - Ovet auki juhlatilaan ja alkuruoka

-Hanna-

Tarina jatkuu siitä, kun tasan klo 18 avattiin ladon portti vieraille. tarjoilijat ja pitopalvelun kokit olivat laittaneet juomat ja alkuruoan paikoilleen odottelemaan vieraita.

Kynttilät paloivat jo kuudelta illalla vaikka ulkona oli kaunis ja valoisa kesäpäivä, mutta se toi ehdottomasti tunnelmaa aittaan. Tila ei olisi ollut yhtä lämpimästi vastaanottava, jos niitä ei olisi sytytetty saman tien.

Saimme kunnian astella ensimmäisenä juhlatilaan ja samalla morsiankin sai huokaista helpotuksesta, sillä kaikki oli todellakin viimeistä piirtoa myöten valmiiksi laitettu, vaikka aikamoisen kaaoksen sinne jätinkin lähtiessäni sieltä viimeisen kerran ennen vihkimistä. Taas kerran kiitokset kuuluu kaikille läheisilleni, jotka auttoivat minua häiden järjestelyissä.

Vieraat näkivät istumajärjestyksen heijastettuna projektorilla kankaalle, joka oli asetettu kunniapöydän yläpuolelle, jolloin heidän oli suhteellisen helppoa löytää omalle paikalleen.

Meillä oli kaksi Toast Madamea, jotka pitivät huolen illan ohjelmasta ja juontamisesta. Jonathanin sisko, Anna hoiti pääasiassa ruotsinkielen juonnot ja veljeni avovaimo Sabina taas pääasiassa suomalaisen. Tavoitteenamme oli tehdä illasta kaikille vieraille helposti ymmärettävä ja kaikki huomioonottava. Saimme tästä kyllä kiittelyitä jälkikäteen, kuinka hienosti kaikki hoitui kahdella kielellä. :) Erityiskiitos siitä Sabinalle, joka hoiti myös ruotsinkieliset osuudet aivan upeasti!

 

 

Menua suunnitellessamme päädyimme pääruoan kohdalla käyttämään vain ruotsalaista lähiruokaa, jolloin alkuruoaksi valitsimme jotain erityisen suomalaista. Suurin osa ruotsalaisista vieraistamme ei ikinä ole maistanut karjalanpiirakoita, joten pyysimme pitopalveluamme valmistamaan sitä alkuruoaksi graavatun lohen ja munavoin kanssa. Perinteisiä niistä ei kuitenkaan tullut ulkomuodollisesti tai edes makunsa puolesta, mutta kirjoitimmekin menuihin jo aikaisemmin, että teemme perinteisiä ruokia modernilla twistillä. ;)

 

Koin myös, että karjalanpiirakat olivat myös loistava tapa tuoda esiin osaa sukujuuristani, sillä äitini suku on karjalasta kotoisin ja uskon, että sukulaiseni pitivät myös ajatuksesta.

 

Alkuruoan kanssa tarjosimme vieraille Jacob's Creekin Dry Rieslingiä, joka oletetusti sopisi kalan kanssa hyvin. Lisäksi tarjolla muutakin, kuten Staropramen olutta, jota sulhanen halusi ehdottomasti tarjota. Tarinammehan alkoi Staropramenin valmistusmaassa Prahassa, jossa tapasimme toisemme ensi kertaa.

 

Ennenkuin pääsimme alkuruokaan käsiksi, oli Jonathan pyytänyt, että saisimme "pienen puheenvuoron" itsellemme. Olin jo siinä hätäkässä täysin unohtanut, että meidän näin piti tehdä ja olin ihmeissäni, kun meidät pyydettiin puhujan paikalle kertomaan mitä meillä oli sanottavana. 

Vaikka juttu ei sinänsä niin jännittävä olekaan, niin ajattelin silti jättää pienen cliffhangerin ja palata asiaan seuraavassa postauksessa! ;)

Lontoon-terveiset

Kristiinan Lontoon-terveiset

Lontoo on siis jälleen kerran nähty ja käyty! Big Ben iltavalaistuksessa, kuhiseva Victorian asema, lumoava Billy Elliot -musikaali… päällimmäisenä kuitenkin kaikki ensi kesän häihin liittyvät pienet ja isommatkin asiat.

Koneeni laskeutui Heathrown kentälle kymmenen aikaan aamupäivällä. Halaustentäyteinen ja lämmin jälleennäkeminen! Kentältä ajeltiin Sulhon autolla Suttoniin, jossa pari asuu, ja matkaa kertyi runsaan tunnin verran.  Alkajaisiksi joimme kahvit ja söimme tuliaisiksi viemiäni ruisleipää ja savulohta, nam. Katsastin tietysti myös pariskunnan asunnon, jonka nyt näin ensi kertaa.

Keskustelu kääntyi hyvin nopeasti itse asiaan, ja mietimme muun muassa sitä, kuinka paljon suomalaiset häävieraat ymmärtävät hääseremoniasta, jos se viedään läpi yksinomaan englannin kielellä. Entä puheet itse juhlassa? Suomalainen puheenpitäjä pystyy kääntämään ja lukemaan puheensa kokonaan tai osittain englanniksi, mutta britit eivät ainakaan itse pysty kääntämään suomeksi mitään… Kuinka paljon juhlassa voi esittää suomenkielistä musiikkia, onko kaikki esitettävien laulujen sanat esimerkiksi painettava ohjelmaan, suomeksi laulettu käännetään englanniksi ja toisinpäin? Seremoniamestarin on muistettava ilmoittaa kaikki juhlan vaiheet molemmilla kielillä, menun on oltava kaksikielinen ynnä muuta ynnä muuta. Tai sitten mennään vaan koko ajan englanniksi ja luotetaan siihen, että myös suomalaiset ymmärtävät – kaiken, tai ainakin riittävän paljon. Enpä tiedä. Olisipa mukava kuulla kokemuksia tästä kaksikielisyydestä!

 Erillinen seremoniamestari (toastmaster) on hyvä ajatus, mikäli kaaso tai bestman eivät halua ottaa vastuukseen hääjuhlan juontoa ja sujuvuutta tai kyseessä ovat suuremman luokan häät. Muun muassa vieraiden viihtyvyydestä vastaava seremoniamestari on reipas, järjestelykykyinen sekä pienistä hätkähtämätön hääparin luottohenkilö. Hän informoi vieraita ohjelmasta, pitää yhteyttä henkilökuntaan ja huolehtii mahdollisten lahjashekkien ja -korttien säilytyksestä juhlan aikana. Yleisesti tähän tehtävään valitaan ystävä tai sukulainen, jolle puhuminen ja esiintyminen on luontaista. (http://www.energiakeskus.com/energiasivut/haat/avustajat.php)

Vieraslista on luku sinänsä. Kutsukortit aiotaan lähettää aika pian, tammikuun aikana, jotta kaikilla on varmasti riittävän pitkästi aikaa suunnitella kesäohjelmaansa. Listalla on noin 130 nimeä, joukossa Morsion suomalaisia sukulaisia ja ystäviä sekä luonnollisesti Sulhon brittiläisiä vastaavia. Ainakin Morsio joutuu jättämään listan ulkopuolelle sellaisia, jotka mielellään kutsuisi – no, tämä asia nyt taitaa olla monen muunkin häitään viettävän päänvaiva. Entä kutsutaanko kaikki seuralaisineen, heidätkin, joilla ei juuri kutsun hetkellä seuralaista ole, mutta kenties juhlan hetkellä on? Ilmeisesti ei, olisihan se jotenkin hassua tavata nämä ystävät ja ystävättäret ensi kertaa siinä juhlan hetkellä. Tosin – hyvin monen muunkin vieraan kohdalla tulee käymään juuri näin: Morsio ja Sulho eivät ole läheskään kaikkia toistensa sukulaisia, eikä ystäviä, tavanneet kertaakaan ennen hääpäivää.

Lontoon-matkani päätarkoitus oli tosiaan käydä tutkailemassa hääpukuja Morsion kanssa. Morsio oli varannut ajan kolmeen eri liikkeeseen: The Couture Gallery by Britta Kjerkegaard, Ritva Westenius Couture ja Reflections Bridal Wear. 

Brittan tarjous

Kaksi ensimmäistä olivat siis huippudesignereiden (Kjerkegaard on oletettavasti tanskalainen, Westenius varmuudella alun perin suomalainen) omia liikkeitä, ja puvut sen mukaisia: silmiä hivelevän kauniita, uskomattoman upeita, satumaisen huikeita, hyvin suunniteltuja, korkealaatuisia ja – perin hintavia. Kjerkegaardilla Morsio sovitti kahta pukua ja Westeniuksella noin viittä ja sai kaikista myös selostukset hintoineen, mutta Morsion budjetti ei niin pitkälle riitä, että niistä mikään olisi ollut oikeasti varteenotettava. Oli kuitenkin mieleenpainuva kokemus käydä näissä putiikeissa, asiakaspalvelu molemmissa oli erinomaista ja asiantuntevaa, etenkin Westeniuksella. Ja hauska sattuma oli se, että juuri, kun olimme jo lähdössä pois Westeniuksen liikkeestä, itse Dame W saapui sisään ja tervehti meitä! Tosin vain englanniksi, vaikka kerroimmekin olevamme suomalaisia.

Kolmas, Reflections Bridal Wear, oli sitten ei-niin-hieno liike. Valikoima oli melko lavea, eikä ollut aivan helppoa valita vain muutamaa pukua sovitukseen. Onneksi Morsiolla jo oli suhteellisen selkeä käsitys siitä, mitä hän ei ainakaan halua ja että pitsiä pitää olla, joten kyllä niitä sovitettavia sitten löytyi. Harmi vaan, ettei yksikään puku tainnut olla kokonsa puolesta täysin sopiva eikä näin ollen oikein istuva – se hiukan hämmensi vertailua. Tämän kaupan hinnat lähtivät jopa alle tuhannesta punnasta, kun esimerkiksi Westeniuksella ”halvin” puku olisi maksanut 2 700 £…

 

Minun suosikkini Reflections Bridal Wear'in valikoimissa: Design by Justin Alexander

Seuraavana päivänä menimme sitten vielä uudestaan katsomaan sitä pukua, josta viimeksi laitoin kuvan tänne blogiin. Sittemmin Morsio on käynyt vielä yhdessä paikassa sovittelemassa, mutta nyt vaikuttaa siltä, että hän päätyy kaiken kaikkiaan ja loppujen lopuksi tuohon jo noin kuukausi sitten löytämäänsä kaunokaiseen, joka siis vielä kerran ja nyt tässä:

(Kuvan laatu valitettavan huono.)

Matkan aikana perheemme esikoinen synnytti oman esikoisensa, pienen pojan, joka on tietysti juuri niin suloinen kuin vain vastasyntynyt voi olla. Matkan jälkeen sairastin (onneksi lievän) flunssan, olen harjoitellut kuoroni joululauluja ja hoitanut keskimmäisen tyttäreni 2-vuotiasta ynnä muuta mukavaa. Siinä sivussa olen tutkiskellut häävalokuvaajien, hääbändien ja kuljetusliikkeiden sivustoja sekä pyydellyt tarjouksia. Mutta niiden tuloksista kerron lisää seuraavassa lähetyksessäni!

The Couture Gallery

Ritva Westenius Couture

Reflections Bridal Wear