Unitulkintaa

Kristiina kirjoittaa tyttärensä häistä

Hei vaan, täältä tullaan!

Olen tässä viime päivinä pähkäillyt ja pohtinut, miten ihmeessä tämän kaiken päässä pyörivän hääsekamelskan voikaan nätisti saada kirjalliseen muotoon… Tähän tuskaan antoi pientä helpotusta viime yö, jolloin näin ensimmäisen – tuskin viimeisen – häihin liittyvän unen. Tuosta hieman painajaismaisesta unesta kertomalla päätin nyt bloggaamiseni aloittaa.

No, unessa menin johonkin ennestään täysin tuntemattomaan taloon, jossa minun oli määrä sopia häihin liittyvistä kukka-asioista. Vastassani oli kiireisen oloinen mies, joka otti suullisen tilaukseni puolihuolimattomasti vastaan. En tehnyt itselleni minkäänlaista muistiinpanoa siitä, mitä tilasin. Samaan syssyyn mies tarjoutui tulemaan häiden valokuvaajaksi – ja minä toivotin hänet tervetulleeksi (kyselemättä sen ihmeemmin esimerkiksi hinnoittelustaan), vaikka samaan aikaan hyvin tiesin tilanneeni jo toisen henkilön samaan tehtävään.

Oih, miten leväperäistä meininkiä! Todellisuudessa en toimi ollenkaan tuohon tyyliin, joten ehkä uni halusi vain korostaa suunnitelmallisuuden tärkeyttä. Samalla myös sitä, että jos valokuvaajaksi halutaan ammattilainen, hänet on todella tilattava ajoissa. Yhteen kesään kun mahtuu vain tusinan verran lauantaipäiviä…