Häästressi missä olet?

Ida pohdiskelee, että onko häästressiä pakko olla.

Morsiamet erilaisilla hääforumeilla ja -ryhmissä puhuvat häästressistä tai -paniikista. Kuinka joskus tuntuu siltä, että tekisi mieli peruuttaa koko häät. Häiden aiheuttama paine, to do -listan pituus, epäonnistunut mirsiusdietti tai ärsyttävä sulhanen jne. jne. ovat syitä jolloin moni tuntee, että helpompaa olisi vaan perua koko häät tai karata naimisiin kahdestaan.

Itselläni ei ole ollut tällaisia tunteita kertaakaan, se on pakko mainita tähän väliin. Nautin siitä, että saan tehdä kaiken mahdollisen itse. Jokainen suoritettu asia tai tehtävien asioiden listalta ylivedettävä rivi tuo minulle suurta iloa ja tunnetta siitä,  että minä todella menen naimisiin reilun kolmen kuukauden päästä.

Noiden negatiivisten ajatusten puute johtuu siitä, että kymmenen yhteisen vuoden aikana olemme varmistuneet siitä, että toinen todella on SE OIKEA. Suhteemme on aina ollut hyvin tasainen,  meillä ei ole koskaan ollut vaikeita aikoja tai aikoja jolloin olisimme kyseenalaistaneet suhdettamme. Jaksamme aina muistaa toisiamme pienillä ja suurilla arjen ihanilla asioilla. Halailemme ja silittelemme toisiamme, lähettelemme toisillemme ihania viestejä päivittäin. Eräs hyvin tärkeä asia suhteessamme on myös se, että olemme aidosti kiinnostuneita toistemme asioista. Puhumme kaikesta ja voimme sanoa toisillemme mitä vaan.

Yritämme hoitaa kaikki hääjärjestelyt hyvissä ajoin valmiiksi jottei tulisi Satuhäämäistä viimeistä viikkoa jolloin tehdään valmisteluita yötä päivää.

On minullakin yksi pieni huolen aihe. Olen työstäni päiväkodissa työttömänä kesäkuun jonka jälkeen työni jatkuvat vakinaisella sopimuksella. Kuukauden työttömyys aiheuttaa meille kuitenkin yhden kuukauden palkan kokoisen aukon budjettiin. Naimisiin menon päätöshetkellä minä vakuuttelin sulhaselle, että saamme budjetin kasaan. Nyt tilanne on kääntynyt toisin päin, sulhanen vakuuttaa minulle, että tästä selvitään.

On mullakin murheet... :)

Love, Ida