Hääpukuni mun

-Pilvissä leijailee Ida-

Ah tätä ihanuuden ja onnellisuuden tunnetta mikä mussa on.

Ostin nimittäin unelmieni hääpuvun!!

Puku löytyi aivan yllättäen Tampereen häämessuilta, jotain käytettyä osastolta. Olin etukäteen käynyt katsomassa netistä myynnissä olevat puvut, mutta minua kiinnostavia pukuja ei ollut. Kun olimme kiertäneet kaikki muut messu-osastot halusi äitini käydä vielä katsomassa Jotain käytettyä -puvut.

Pukuja sovituskoppiin mukaani lähti neljä. Kaksi ensimmäistä pukua olivat pitsisiä mutta niitä ei tarvinnut edes laittaa takaa kiinni, huomasin heti, että ei ole mun juttuni. Olen tosissaan etsinyt unelmieni pukua joka tuntuu omalta.
Kolmas puku tuntui niin piukalle, että totesin myyjälle heti ettei se taida mennä kiinni. Ammattilainen kuitenkin tiesi sen menevän. Vatsa sisään ja vetoketju sujahti kiinni...

Hiljaisuus... yhdessä tuumin äitini kanssa tiesimme, että tässä on puku joka on kuin tehty vartalolleni. Mun hääpukuni. <3

Neljättä pukua sovitin hyvin nopeasti, se oli erittäin kaunis mutta ei minulle. Äkkiä siis pukuvaihtoehto numero kolme takaisin päälle ja selvittelemään maksupuolta. Eipä ole muuten ennen kädet tärissyt niin paljon kuin pukua maksaessani.

Puku ei täytä kaikkia etukäteen asettamiani kriteereitä, joita oli kaksi: pitsinen ja merenneitomallinen. Puvussa ei nimittäin ole pitsiä lainkaan. Merenneito mallinen se kuitenkin on. Vanha sanonta "sen vain tietää kun se oikea osuu kohdalleen" kävi toteen munkin kohdallani. Sain sovittaessani pukua niin paljon ihastelua, että tiesin sen olevan muidenkin mielestä upea. Olen alusta alkaen tiennyt, että haluan puvun jossa on sitä wau-efektiä. Varmistin äidiltäni, että onko tässä puvussa varmasti sitä vau:ta. Ja yhdessä tuumin ympärillä olevien naisten kanssa totesi hän siinä todellakin olevan sitä.

Puku lähti mukaani ja häätili keveni 690 euroa. Hintapyyntö oli aluksi 790 euroa mutta äitini kovana kauppanaisena neuvotteli 100e alennusta. Myönnän, että olisin kyllä maksanut tästä puvusta vaikka mitä saadakseni sen.

Pukuni on San Patrick merkkinen. Kaikesta näkee kuinka laadukasta tekoa se on. Kylläpä olen onnellinen, että ostin kunnon merkkipuvun, saumat on viimeisteltyjä eikä langanpätkiä ole viimeistelemättä. Puku on päällä melko kevyt, kaikista niistä helman kerroksista huolimatta.

Mulla on hääpuvun ostamisesta niin onnellinen olo kokoajan. Pasikin sanoi, että tuntuupa hyvältä kun molempien vaatteet ja sormukset on ostettuna. Paljonhan hankintoja on vielä tekemättä ja rahan menoa on tietenkin vielä paljon.
Tällä hetkellä mua surettaa suunnattomaasti se, etten voi kuvia puvustani tämän enempää paljastaa. Mulle on hyvin tärkeää, ettei sulhaseni tai muut vieraat näe pukuani. Puvun päälläni on nähnyt vain äitini, lisäksi kuvista sen on nähnyt molemmat kaasoni, siskoni ja puvun kustantaja isäni.

Miltähän teistä kaikista muista morsiamista tuntui kun löysitte oman pukunne? Onko samanlaisia onnellisuuden tuntemuksia kuin mulla.

Love, Ida

Kuva: täältä